Kallion Mattila oli kummajainen kylän talojen ja torppien joukossa. Sen piti alun perin olla Heikkilän talon perinnönjaossa 1794 perustettu uudistila, mutta siitä ei tullut itsenäistä taloa. Kuitenkin se oli ”manttaaliin pantu”, eli sille oli määrätty manttaaliluku (1/3 Heikkilästä) ja se maksoi vastaavat vuosittaiset verot.… — Lue lisää
Kategoria: Tiedotteet (Page 3 of 8)
Sakari Sakarinpoika Bucht (1701–1773) oli kolmas perättäinen Sakari Kallion rusthollin isäntänä. Hän oli Sven Buchtin pojan Sakarin pojanpoika ja toimi isäntänä vuosina 1739–1769. Hyvissä ajoin ennen kuolemaansa hän siirsi isännyyden vanhimmalle pojalleen Jaakko Sakarinpojalle 11.5.1769 toimitetussa perinnönjaossa.
Hallitun perinnönjaon, eli käytännössä sukupolvenvaihdoksen, merkitys käy selvästi ilmi, kun seuraava isäntä Jaakko Sakarinpoika kuoli ilmeisen ennenaikaisesti 1792.… — Lue lisää
Lainhuuto eli kiinteistön omistusoikeuden vahvistaminen piti entisaikaan käsitellä kolmilla perättäisillä käräjillä. Niiden välillä asia huudatettiin eli laitettiin julkisesti nähtäville ja kuulutettiin kirkossa. Jos vastaväitteitä ei tullut, kolmannella kerralla lainhuuto hyväksyttiin ja omistusoikeuden todistava kiinnekirja annettiin hakijalle.
Lainhuutohakemuksen liitteenä piti olla omistusoikeuden siirtymisen osoittavat asiakirjat, esim.… — Lue lisää
”Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa” kuvaillaan aamua tunnetussa Paimenpojan laulussa. Mutta niin kutsuivat esi-isämmekin jo 1700-luvulla, ainakin vanhoista perukirjoista päätellen. Ja kyllä niistä Paimentytön kevätlaulun Mansikki ja Mustikkikin löytyvät; lehmien nimet ovat ikuisia!
Kotieläimet olivatkin entisajan ihmisille niin tärkeitä, että ne lueteltiin nimiä myöten myös perukirjoissa tai perinnönjaossa.… — Lue lisää
Toimituskirjassa myös toistaiseksi varhaisin merkintä nimestä Ryhtä
Haiponmettä oli Kallion kylän ikivanha nautinta-alue Torronsuon etelärannalla. Isojaossa sitä ei luettu kylän maihin, vaan siitä muodostettiin ns. kruunun liikamaa. Kylien rajankäynnin yhteydessä 1786 myös Haiponmettä pyykitettiin ja siitä ruvettiin asiakirjoissa käyttämään nimeä Kolmikas tai Kolmikko.
Perukirjojen avulla pääsee kurkistamaan entisajan ihmisten arkeen. Niissä luetellaan hyvinkin tarkasti edesmenneen omaisuus ja käyttämät tavarat aina yksittäisiä vaatekappaleita myöten. Perukirjoissa yksilöidään myös perilliset, mistä voi olla paljon apua myös sukulaisuussuhteiden selvittämisessä. Sukututkimus muistuttaakin usein salapoliisityötä; tiedon jyväsiä pitää kerätä monesta eri lähteestä
Perukirjat tehtiin 1800-luvun loppupuolelle asti pääsääntöisesti silloisella hallintokielellä eli ruotsiksi.… — Lue lisää
Antti ja Vilhelmiina Syrjän aika 1880-luvulta 1930-luvulle
Lue artikkeli täältä:
https://tammelanbuchtsuku.net/jasenartikkelit/syrjan-torpan-loppuvaiheet/
Matti K. Hakala
Kallion Syrjän torpasta on julkaistu monta tarinaa niin Buchtien sukukirjassa, sukuseuran lehdessä kuin verkkosivuillakin. Se oli tyypillinen perintöosuustorppa, joka annettiin taloon jääneelle isännän veljelle, kun tämä perusti perheen. Seuraavassa vielä tarkempi kuvaus torpan syntyhistoriasta kontrahteineen vuodelta 1832 sekä katsaus torpan runsaslukuisiin jälkeläisiin, jotka muodostavat varsin tuuhean oksan Tammelan Buchtien sukupuussa.… — Lue lisää
Veroluettelot kertovat Kallion taloista 1500-luvulla ja auttavat ymmärtämään, miten Sven Bucht onnistui asettumaan kylään 1606.
Hopeaveroksi sanotaan Älvsborgin ensimmäisten lunnaiden maksamiseksi v. 1571 kerättyä ylimääräistä veroa. Älvsborgin lunnaiden taustasta ja toisten lunnaiden veron keräyksestä on laajemmin kerrottu aiemmassa Buchtien FB-ryhmän ja verkkosivujen julkaisussa.… — Lue lisää
Jutun voit lukea jäsensivuiltamme täältä:
https://tammelanbuchtsuku.net/jasenartikkelit/kalliit-alvsborgin-lunnaat-kertovat-paitsi-valtapolitiikasta-myos-tavallisten-ihmisten-elamasta/
… — Lue lisää
Tämän vuoden retken kohteena on entisen Järvenpään kartanon tienoot ja historia. Sven Buchtin pojanpoika Isak Sakarinpoika Bucht muutti 1702 silloisen Suur-Tuusulan Träskändan eli Järvenpään kylään Kyrölän ratsutilalle. Kyrölästä kehittyi Järvenpään mahtavin tila, josta ruvettiin käyttämään nimeä Järvenpään kartano. Kartano siirtyi myöhemmin Westermarck-suvulle, jonka edustaja Bjarne Westermarck kehitti tilaa voimakkaasti ja käytännössä perusti Järvenpään taajaman, mistä kehittyi nykyinen Järvenpään kaupunki.… — Lue lisää
Järvenpään kartanon viimeisissä omistajissa yhdistyi kaksi Bucht-suvun haaraa
Oheisessa Museoviraston kuvassa 1890-luvun lopulta on Järvenpään kartanon kolmen viimeisen omistajasukupolven edustajat: vasemmalla Anton Walter Westermarck, hänen vaimonsa Alfhild Ehrström ja heidän poikansa Bjarne Westermarck. Oikealla Alfhild Ehrströmin vanhemmat Otto Alexander Ehrström ja hänen vaimonsa Hilma Adolfina Rosalie Ehrström (Gråå).
