Läänitys (förläning) oli 1600-luvulla melko löyhästi käytetty käsite. Otsikko yllä on tyypillisen Kustaa II Adolfin antaman läänityskirjeen alku. Tässä tapauksessa läänityksen saajana oli vanha ratsumestari Thomas Olsson (Olofsson), jonka ratsulippueeseen  Sven Bucht liittyi 1606. Olsson oli sotaretkillä vammautunut niin, että ei voinut käyttää oikeaa kättään. Pitkän palveluksen ja taisteluissa saadun pysyvän vamman vuoksi hän sai 1613 läänityksenä elinikäisen verovapauden kahdelle hallitsemalleen perintötilalle sekä vapautuksen muista rasitteista. Koko kirje ja sen suomennos on tämän jutun lopussa.

Korkeimmalle aatelille ja sotapäälliköille kuningas saattoi myöntää erityisistä ansioista kokonaisia pitäjiä tai vapaaherra- ja kreivikuntia elinikäisinä tai perinnöllisinä läänityksinä. Aatelilla oli myös omaa pysyvästi maaverosta vapautettua rälssimaata, minkä lisäksi läänityksen haltija voi periä läänitysalueensa verot kruunun sijasta itselleen. Lounais-Hämeessä oli vuosisatojen ajan yksi Suomen suurimpia läänityksiä eli Jokioisten kartanon Jokilääni. Myös Saaren kartano hallinnoi suurta aluetta,  jota sanottiin Saarenlääniksi.

Kustaa II Adolf ryhtyi heti kuninkaaksi tultuaan 1611 uudistamaan maan sotaväkeä voimakkaasti. Hän yhtenäisti myös upseerien ja aliupseerien palkkauksen määrittämällä kutakin sotilasarvoa vastaavan palkan. Rahana maksettavan palkan sijasta upseereille ja aliupseereille voitiin entistä suunnitellummin antaa oikeus verojen kantamiseen tietyiltä tiloilta, mikä helpotti kruunun jatkuvaa rahapulaa. Tämä veronkanto-oikeus muistutti läänitystä (förläning), mutta se oli virkaan liittyvä etu, ei henkilökohtainen ja palkkatilat saattoivat vaihtua jopa vuosittain.

Sven Buchtin ”läänitys”

Sven Bucht sai vuonna 1616 myös tällaisen läänityksen kaltaisen palkkaedun majoitusmestarin (kvartemästare) virkaansa. Määräyksen palkkaedusta antoi kamreeri Hans Henriksson, Turussa sijainnen Suomen laskukamarin johtava virkamies, joka kuninkaan nimittämänä ohjeisti ja valvoi voutien paikallisesti suorittamaa veronkantoa. Myös kaikki voudintilit kulkivat hänen kauttaan edelleen Tukholmaan tarkastettaviksi.

Käytännössä kamreerin määräyksellä vouti velvoitettin luovuttamaan tietyt verotulot kunkin upseerin tai aliupseerin palkan vastineeksi. Voudit määräsivät edelleen ne tilat, joilta vastaavat verot kannettiin. Kuningasta ei siis tarvittu jokaisen tällaisen palkkaedun myöntämiseen, koska kyse oli vain virkapalkkojen maksamisesta eikä kuninkaan henkilökohtaisesti myöntämästä läänityksestä.

Sääksmäen voutikunnan vuoden 1616–1617 tilikirjassa [VT 4444 s. 18] Sven Buchtin kohdalla viitataan kamreeri Hans Henrikssonin antamaan määräykseen. Itse määräystä (zedel = seteli eli ”paperi”) ei ole vielä löytynyt, vaikka noiden vuosien voutien tilikirjat ovat pullollaan Hans Henrikssonin voudeile lähettämiä vastaavia lappusia. Tilikirjaan on asia merkitty näin:

Alkuperäinen

Effter Cammarerens w(älbetrodde) Hans Hindersson zedell datum 26 junij, 616 Swenn Bucht quarttermesterr under w(älbetrodd) Anders Paulls phana till förläningh i Tammela fierdungh i Porttas Socken der han giör sin Rustienst föör.

Suomennetuna

Kamreerin, luottamusta nauttivan Hans Hinderssonin, 26. kesäkuuta 1616 päivätyn setelin mukaan Sven Bucht, majoitusmestari luottamusta nauttivan Anders Paullin lippueesta, saa läänityksenä Tammelan neljänneksessä, Portaan pitäjässä, missä hän suorittaa ratsupalvelustaan.

Tämän jälkeen tilikirjassa on lueteltu ”läänitystä” vastaavat veroluvut, mutta ”läänitettyjä” tiloja ei ole mainittu. Ne selviävät saman vuoden toisesta tilikirjasta [VT 4445 s. 7], jossa on kahden Sukulan talon kohdalle merkintä ”under Swen Bucht” ja joiden yhteenlasketut veroluvut vastaavat kamreerin määräyksessään ilmoittamia. Näiltä tiloilta, Knaapi ja Tolppa, Sven Bucht sai kantaa verot palkkaetuutenaan.

Paria vuotta myöhemmin sotaväen palkkajärjestelyt olivat vakiintunee niin, että ”läänitysten” sijasta puhuttiin etuustiloista (fördelshemman), joilta upseerien palkat kerättiin. Sven Buchtilla näitä vuoden 1618 tilikirjan mukaan oli jo peräti 11 lähikylistä. Sotaväen uudistamisen myötä myös Svenin virkanimikekin oli muuttunut majoitusmestarista korpraaliksi, joka ratsuväessä oli saman arvoinen aliupseeri.

Alkuperäislähteet

Alla olevassa kuvassa on alkuperäinen  Sven Buchtin ”läänitysmerkintä” voudintileissä [VT 4444 s. 18].

Thomas Olssonin kuninkaalta saama läänityskirje 26.6.1613 [VT 4440 s. 13] on alla.  Kirjeessä ei mainita sanaa läänitys, mutta tilikirjassa VT 4449 s. 15 viitataan kirjeeseen nimenoman läänityksenä.

Kirjeen alkuperäinen teksti litteroituna eli puhtaaaksikirjoitettun näyttää tältä:

Wij Gustaff Adolph medh gudz nåde Giöre witterligit
att effter thet thenne Brefwijsare och gammal Ryttmästare
öfwer een fana finske Ryttere Thomas Ollson wid månge
åhr af Rijksens fiender förlammat worden, att han aldrigh
mhera gongh kan giöra medh sijn högre arm. Derföre hafwa
wij af gunst och nådhe undt och effterlothit honom so länge han
lefwer the twå skatter, som han här till innehaft hafwer uthi
Culsiala Sochn liggiandes frijt och quit för alle uthlagor, att
niutha bruka och beholla. Der wårt Cammerradh, Camerre och
Fougdten der samastedes hafwa sigh att effterretta. 
Aff Stochholm den 26 Junij Åhr 1613.
                Gustawus Adolphus.

Ja suomennettuna tältä:

Me Kustaa Adolf, Jumalan armosta, teemme tiettäväksi,
että koska tämä kirjeen esittäjä ja vanha suomalaisen
ratsulippueen ratsumestari, Thomas Olsson, on monien
vuosien aikana valtakunnan vihollisten toimesta
vammautunut niin, ettei hän enää koskaan voi tehdä
mitään oikealla käsivarrellaan.
Sen tähden olemme me suosiosta ja armosta suoneet ja
myöntäneet hänelle, niin kauan kuin hän elää, ne kaksi
perintötilaa, jotka hän tähän asti on hallinnut ja jotka
sijaitsevat Kulsialan pitäjässä, verovapaina ja vapaina
kaikista ulosteоista nautittavaksi, viljeltäväksi ja hallussa
pidettäväksi.
Meidän kamarineuvoksemme, kamreerimme ja siellä
oleva voutimme noudattakoot tätä määräystä.
Tukholmassa 26. kesäkuuta vuonna 1613.
                Gustavus Adolphus

Kirjeen litteroinnissa on hyödynnetty Kansallisarkiston käsinkirjoitetun tekstin tunnistus-sovellusta (HTR, Handwritten Text Recognition) sekä sen tarkistuksessa sekä suomentamisessa tekoälysovelluksia ChatGPT ja Gemini. Kaikki pitää joka tapauksessa tarkistaa itse, mutta tekoälysovellukset auttavat merkittävästi sekä tekstin ”raakaversion” tuottamisessa että sen viimeistelyssä. Kerralla ei tule valmista, vaan viimeistely vaatii monta muokkauskierrosta.

Kansallisarkiston ”HTR” löytyy täältä:

https://kansallisarkisto.fi/-/kokeile-uutta-ilmaista-tekstintunnistustyokalua