Riihivalkaman kantatalo Markkula oli pappi Lauri Sarinin ja hänen jälkeläistensä omistuksessa 1700–1737. Laurin poika Aatami myi talon 1737 Simo Jaakonpojalle, joka oli Sukulan Jaakkolan luutnantin puustellin vuokraviljelijä. Simon kuollessa 1761 useimmat hänen perillisensä olivat alaikäisiä eikä tilaa voinut sen takia jakaa. Perikunnan puolesta taloa hallinnoi vanhin poika Simo Simonpoika. Hänkin kuoli yllättäen jo 30-vuotiaana 1771 ennen kuin edes isä-Simon perinnönjakoa oli tehty. Talo jäi edelleen jakamattoman perikunnan haltuun.
Simo Jaakonpojan tytär Liisa vaati 1779 käräjillä miehensä Kaapo Tuomaanpojan kanssa osuuttaan perinnöstä. Käräjäoikeus ratkaisi 1781 perintökiistan lopulta niin, että Liisa ja Kaapo saivat kolmasosan Markkulasta ja kaksi kolmasosaa jäi Liisan edesmenneen veljen Simo Simonpojan perillisille. Liisan ja Kaapon saama kolmasosa talosta nimettiin Ylitaloksi, mutta siitä käytettiin usein myös nimeä Kaapola isännän mukaan.
Simo Simonpojan perinnönjako toimitettiin vasta 1804, jolloin toinen hänen pojistaan, Simo hänkin, oli jo kuollut. Markkulan kaksi kolmasosaa jaettiin nyt niin, että poika Aatami sai puolet ja hänen kuolleen veljensä Simo Simonpojan lapset saivat toisen puolen.
Pitkän ja monivaiheisen perinnönjakoprosessin tuloksen kantatalo Markkula tuli näin jaettua kolmeen osaan. Mutta eivät ongelmat tähän loppuneet. Yhden kolmasosan, josta myöhemmin käytettiin nimeä Ali-Markkula, omistivat nuoremman Simo Simonpojan lapset Eeva ja Justiina. He olivat tässä vaiheessa vielä alaikäisiä, Eevakin vasta 10- ja Justiina 5-vuotias. Lain mukaan heille olikin määrätty ulkopuoliset holhoojat.
Samaan aikaan naapuritalon Yrjölän ensimmäisellä isännällä Yrjö Jaakonpojalla alkoi olla jo ikää. Vanhimmat pojat Jaakko ja Mikko olivat jo aikamiehiä, mutta vielä naimattomia. Ilmeisesti tässä vaiheessa heräsi naapureiden kesken ajatus järjestää sopivilla naimakaupoilla tilojen isännyydet ja emännyydet kestävällä tavalla.
Niinpä Eeva ja Justiina Simontyttärien holhoojat tekivät 1811 myöhemmin käräjillä hyväksytyn jälkisäädöksen, jonka mukaan:
- Yrjölän vanhin poika Jaakko Yrjönpoika on kihlannut Eeva Simontyttären ja vie tämän omaan taloonsa emännäksi.
- Jaakon nuorempi veli Mikko Yrjönpoika ottaa Justiina Simontyttären vaimokseen, ja heistä tulee Ali-Markkulan omistajia, kun he maksavat 34 ruplan lunastusmaksun Eeva Simontyttärelle
Jaakko ja Eeva avioituvatkin jo 1812 ja heistä tuli Yrjölän uusi isäntäpari. Toisen parin häitä viivästytti 1734 lain Naimisen Caaren määräys:
Mies eli waimo ei mahda awioskäskyyn itzens andaa, ennen cuin mies on täyttänyt yxicolmattakymmendä, ja waimo wijsitoistakymmendä wuotta; ellei Cuningas löydä cohtullisexi, sijhen lupaa andaa.
Morsiamelta vaadittiin siis 15 vuoden ikä, minkä Justiina saavutti vuoden 1814 lopulla. Hän pääsi seuraavana vuonna myös ripille, mikä oli toinen naimaluvan edellytys. Esteitä Justiinan ja Mikon vihkimiselle ei enää ollut ja heidät vihittiin kesällä 1816.
Järjestetyt avioliitot olivat maaseudulla varsin tavallisia, kun haluttiin varmistaa talonpidon jatkuvuus erityisesti perintötiloilla. Kyse ei yleensä ollut varsinaisista pakkoavioliitoista, mutta vanhemmat tai holhoojat saattoivat vaikuttaa voimakkaasti puolison valintaan.
Markkulan ja Yrjölän tapaus on erikoisempi, koska:
- Holhoojat näyttävät sopineen avioliitoista etukäteen ja toinen morsiamista oli vielä alaikäinen.
- Käräjäpöytäkirjoihin kirjattiin sekä avioliitto- että omistusjärjestelyt.
- Kahden veljeksen ja kahden sisaruksen avioliitot muodostivat yhden kokonaisuuden.
Kyse oli selvästi kahden talon tai suvun välinen avioliittosopimus eli naimakauppa, jolla varmistettiin kummankin talon omistajuus pitemmällä tähtäimellä. Erityisesti Markkulan osalta taustalla lienee ollut nelisenkymmentä vuotta jatkunut epävarmuus tilan omistussuhteista.
Markkulan viimeinen kolmannes eli Ali-Markkula sai sekin näin pysyvän isäntäparin. Sama suku onkin hallinnut taloa näihin päiviin asti. Se muodostaa myös Buchtien yhden sukuhaaran, koska Mikko Yrjönpojan isoäiti oli Liisa Sakarintytär Bucht Kalliosta.
Kuvan uusjaon kartalla 1934 näkyvät kaikki Markkulan kantatalosta halotut osat eli Ali-Markkula, Markkula ja Ylitalo sekä Anttilan kantatalosta halotut Yrjölä ja Anttila. Riihivalkaman kantataloista ainoastaan Nikula on säilynyt alkuperäisellä paikallaan.
Markkulan kantatalon alkuperäisellä tontilla on tässä Ali-Markkula, josta käytettiin myöhemmin myös nimeä Jaakkola. Talon väki käytti kuitenkin sukunimeä Markkula. Talo siirrettiin sotien jälkeen lähelle Kaukolantietä. Samoin Yrjölä siirrettiin Valkeaniemeen.
Kirjoitus perustuu Kansallisarkiston digitoiduista tuomiokirjoista löytyneisiin lainhuuto- ja perinnönjakoasiakirjoihin. Riihivalkaman iso- ja uusjakokartat löytyvät Maanmittaushallituksen uudistusarkiston digitoidusta aineistosta.
