Sukuseuran kotisivut
Sukujuhlassa käymme läpi suvun historiaa ja sukuseuran toimintaa sekä tietysti tutustumme toisiimme. Ohjelmaan kuuluu myös opastettu kävelyretki Portaan kylässä kulttuuriopas Seppo Kujalan johdolla.
Iltapäivän sukukokouksessa tavanomaisten yhdistysasioiden keskustelemme erityisesti tulevasta toiminnasta. Jos haluat aktiivisemmin vaikuttaa siihen, tulee mukaan sukuseuran hallitukseen; mukaan mahtuu hyvin ja uudet jäsenet ovat aina tervetulleita!… — Lue lisää
Järjestämme perinteisen sukujuhlan ja sääntömääräisen sukukokouksen tällä kertaa Portaan kylätalolla. Porras on Tammelan vanhimpia kyliä ja se oli aikoinaan Portaan hallintopitäjän (Portas Socken) keskus. Kylä oli myös liikenteellisesti keskeinen paikka aina 2- ja 10-teiden valmistumiseen saakka. Ei siis ihme, että myös usean Buchtien sukuhaaran polut johtivat sinne.… — Lue lisää
Heistä tuli suutareita, torppareita, pumpulienkeleitä, kankurimestareita, valurinvaimoja, talonisäntiä, olympiamitalisteja, mailatehtailijoita, taidegraafikoita, trubaduureja, kaupunkineuvoksia…
Flinckin torppa oli Kallion varhaisimpia torppia 1700-luvulla. Ensimmäiset haltijat olivat 1770-luvulla kylään muuttanut pitäjänsuutari Gabriel (Kaapo) Flinck ja hänen vaimonsa Kallion ratsutilan tytär Brita (Riitta) Jaakontytär Bucht. Torppa on hieman jäänyt unhoon, koska sen historia Kalliossa jäi lyhyeksi ja sukunimi Flinck ei suvussa säilynyt.… — Lue lisää
Omaisuden laillisesta ylöskirjoittamisesta / sen cuollen jälken.
Cosca jocu cuole, nijn pitä miehen eli waimon, joca jälken elä, ehkä mitkä wälipuhet tehdyt olis, wilpittömästi ilmoittaman ja tynni ylöskirjoitettaa andaman caiken omaisuden, sekä irtaimen että kijndiän, sencaldaisna, cuin se cuoleman hetkellä oli, caickein raamattuin ja kirjain, saatawain ja maxettawain welcain canssa, perillisten eli heidän holhojans, eli asianajajains läsnäollesa: Pangon myös nimens saman ylöskirjoituxen alle, jos se muutoin kelpaman pitä, walallisella wacuutuxella, ettei mitän tiedolla ja tahdolla ole salattu eli ulosjätetty, waan caicki wacaisesti edesannettu, ja olcon wielä sittekin welcapää, jos nijn waaditan, sen hengellisellä walalla, wahwistamaan. … — Lue lisää
Papinkirja eli muuttokirja tarvittiin entisaikaan seurakunnasta toiseen muutettaessa. Kirkonkirjat toimivat tuolloin ainoana väestörekisterinä ja oli tärkeää, että tiedot siirtyivät myös muutettaessa. Muuttokirja sisälsi henkilötiedot, uskonnolliset tiedot ja lukutaidon, maine- ja terveystiedot sekä myös tiedot mm.
Kallion rustholli ja Mikkolan talo olivat kököttäneet pitkään kylän ainoina taloina kallioisen mäen päällä jo 1600-luvun alusta alkaen. 1680-luvulla voimaan tulleen jakopalkkalaitoksen mukaisesti Mikkola oli pysyvästi määrätty rusthollin aputilaksi eli augmentiksi, joka maksoi veronsa rusthollille osakorvauksena ratsukon varustamisesta.… — Lue lisää
Kallion Mattila oli kummajainen kylän talojen ja torppien joukossa. Sen piti alun perin olla Heikkilän talon perinnönjaossa 1794 perustettu uudistila, mutta siitä ei tullut itsenäistä taloa. Kuitenkin se oli ”manttaaliin pantu”, eli sille oli määrätty manttaaliluku (1/3 Heikkilästä) ja se maksoi vastaavat vuosittaiset verot.… — Lue lisää
Sakari Sakarinpoika Bucht (1701–1773) oli kolmas perättäinen Sakari Kallion rusthollin isäntänä. Hän oli Sven Buchtin pojan Sakarin pojanpoika ja toimi isäntänä vuosina 1739–1769. Hyvissä ajoin ennen kuolemaansa hän siirsi isännyyden vanhimmalle pojalleen Jaakko Sakarinpojalle 11.5.1769 toimitetussa perinnönjaossa.
Hallitun perinnönjaon, eli käytännössä sukupolvenvaihdoksen, merkitys käy selvästi ilmi, kun seuraava isäntä Jaakko Sakarinpoika kuoli ilmeisen ennenaikaisesti 1792.… — Lue lisää
Lainhuuto eli kiinteistön omistusoikeuden vahvistaminen piti entisaikaan käsitellä kolmilla perättäisillä käräjillä. Niiden välillä asia huudatettiin eli laitettiin julkisesti nähtäville ja kuulutettiin kirkossa. Jos vastaväitteitä ei tullut, kolmannella kerralla lainhuuto hyväksyttiin ja omistusoikeuden todistava kiinnekirja annettiin hakijalle.
Lainhuutohakemuksen liitteenä piti olla omistusoikeuden siirtymisen osoittavat asiakirjat, esim.… — Lue lisää
”Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa” kuvaillaan aamua tunnetussa Paimenpojan laulussa. Mutta niin kutsuivat esi-isämmekin jo 1700-luvulla, ainakin vanhoista perukirjoista päätellen. Ja kyllä niistä Paimentytön kevätlaulun Mansikki ja Mustikkikin löytyvät; lehmien nimet ovat ikuisia!
Kotieläimet olivatkin entisajan ihmisille niin tärkeitä, että ne lueteltiin nimiä myöten myös perukirjoissa tai perinnönjaossa.… — Lue lisää
Haiponmettä oli Kallion kylän ikivanha nautinta-alue Torronsuon etelärannalla. Isojaossa sitä ei luettu kylän maihin, vaan siitä muodostettiin ns. kruunun liikamaa. Kylien rajankäynnin yhteydessä 1786 myös Haiponmettä pyykitettiin ja siitä ruvettiin asiakirjoissa käyttämään nimeä Kolmikas tai Kolmikko.
Perukirjojen avulla pääsee kurkistamaan entisajan ihmisten arkeen. Niissä luetellaan hyvinkin tarkasti edesmenneen omaisuus ja käyttämät tavarat aina yksittäisiä vaatekappaleita myöten. Perukirjoissa yksilöidään myös perilliset, mistä voi olla paljon apua myös sukulaisuussuhteiden selvittämisessä. Sukututkimus muistuttaakin usein salapoliisityötä; tiedon jyväsiä pitää kerätä monesta eri lähteestä
Perukirjat tehtiin 1800-luvun loppupuolelle asti pääsääntöisesti silloisella hallintokielellä eli ruotsiksi.… — Lue lisää
© 2026 Tammelan Bucht-suku
Theme by Anders Noren — Up ↑
