Buchtin sukukirjassa s. 261 mainitaan lyhyesti, että Olga Vilhemiina Heikkilän aviomies Karl Emil Österman muutti Amerikkaan ja kuoli siellä. Tässä jutussa kerrotaan tarkemmin hänen Amerikan vaiheistaan löytyneiden dokumenttien pohjalta. Kiteytettynä Karl Emil toimi kivityöläisenä ensin Minnesotan Sandstonessa ja sittemmin New Hampshiren Fitzwilliamin kivilouhoksella, missä hänen elämänsä päättyi tapaturmaisesi v. 1918.
Kaarlo Emil Österman syntyi 28.12.1879 Urjalassa räätäli Vihtori Östermanin ja Anna Kaisa Kotsalon lapsena. Koko perhe muutti Tammelaan 1893 Holman torppaan. Karl Emil meni naimisiin 20.2.1904 Kallion Heikkilän talon tyttären Olga Vilhelmiinan kanssa. Heille syntyi kolme yhteistä lasta: Sulho Leopold (1904), Ksenia Elisabeth (1906) ja Viljo Paavali (1909). Sekä Karl Emil että Olga Vilhelmiina ovat Buchtin sukua.
Karl Emil Österman muutti yksin Amerikkaan heti nuorimman lapsensa syntymän jälkeen. Hän saapui New Yorkiin Ellis Islandille 9.9.1909 Adriatic-nimisellä höyrylaivalla. Matkustajaluetteloon hänet on kirjattu nimellä Emil Österman, mitä nimeä hän tästä lähtien käytti muutenkin. Lähimmäksi sukulaiseksi oli merkitty vaimo Wilhelmina Österman, Tammela, Forssa ja määränpääksi Minnesota Sandstone. Luettelon mukaan Emil oli menossa lankonsa Juha Martinin luo, os. Box 226, Sandstone, Minn. Alkuperäinen dokumentti löytyy täältä; https://www.familysearch.org/ark:/61903/1:1:JX1R-6YQ
Seuraava maininta Emilistä on USAn väestölaskentaluettelossa US Census 1910, Minnesota, Pine county, Sandstone township / village: Emil Osterman, ikä 30, naimisissa, asuu alivuokralaisena Hiski Kuitusen taloudessa, ammatti splitter (kivenhalkoja), työnantaja Stone Quarry (kivilouhos), ks. https://www.familysearch.org/ark:/61903/1:1:M2GR-SQP
Sandstonen pikkukaupunki sijaitsee n. 100 km etelään Duluthista Minnesotan osavaltiossa, tunnetulla suomalaissiirtolaisten alueella. Kaupunki on syntynyt nimensä mukaisesti hiekkakiviesiintymän ympärille ja väestölaskentatietojen perusteella suurin osa työläisistä oli tuolloin suomalaisia tai ruotsalaisia. Oheinen kuva on samalta ajalta, jolloin Emil oleskeli Sandstonessa.
Emil Österman muutti Sandstonesta 1910-luvulla itärannikon New Hampshiren ”graniittiosavaltioon” ja jatkoi kivityöläisenä Cheshiren piirikunnan Fitzwilliamin pikkukaupungissa. Seutu oli ja on edelleen tunnettua graniittilouhosten aluetta. Louhostoiminta alkoi, kun sieltä löytyi maastosta säännöllisen muotoisia graniittilaattoja. Fitzwilliamin kauniin vaaleita ”Victoria White Granite”-laattoja voi nykyään ostaa vaikka Alibaban verkkokaupasta.
Fitzwilliamin graniittilouhos 1900-luvun alkupuolella. Fitzwilliam Historical Society, THE AMOS J. BLAKE HOUSE MUSEUM
Fitzwilliamin kaupungin vuosikertomuksessa löytyy Emil Osterman ensimmäisen kerran v. 1916. Veroluettelon mukaan Emil on maksanut 2 dollarin ”henkirahan eli poll tax’in”, joka pitää maksaa äänestäjäksi rekisteröidyttäessä. Tarkemmat tiedot näkyvät I maailmansodan kutsuntojen rekisteröintikortista: Carl Emil Osterman, syntynyt 28.12.1879; kirjoilla Cheshire County, New Hampshire, United States. Ammatiksi on merkitty fairing cutter (muotoon leikkaaja), työnantaja on Victor White Granite Co, sijainti Fitzwilliam Depot Cheshire N. H. Lähin sukulainen on vaimo Mary Österman?
”United States World War I Draft Registration Cards, 1917–1918: Carl Emil Osterman, Cheshire County, New Hampshire, United States, 12.9.1918”; https://www.familysearch.org/ark:/61903/1:1:KZJ3-7XT
Seuraava tieto Emilistä onkin varsin surullinen. Fitzwilliamin kaupungin joka ikisen tulon ja menon sisältävässä vuosikertomuksessa s. 65 vuodelta 1918 kerrotaan, että kaupunki on maksanut 5 dollaria Emil Ostermanin haudan kaivamisesta! Tieto Emilin kuolemasta saapui Suomeen melkoisella viipeellä; kuolinilmoitus ilmestyi Forssan Lehdessä vasta 1.7.1919. Siinä todetaan, että Emil oli kuollut tapaturmaisesti Fitzwilliamissa 30.9.1918, siis vain pari viikkoa em. kutsuntakortin allekirjoittamisen jälkeen, ks. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/775402?page=1
Emil Östermanin elämä päättyi siis äkkiarvaamatta jo 38 vuoden iässä. Samassa Forssan Lehden numerossa, jossa kuolinilmoitus on, kerrotaan myös hieman enemmän tapaturmasta: ”Vainaja oli joutunut jotenkin kivien väliin niin, että kuolema seurasi silmänräpäyksessä. Österman oli monet vuodet oleskellut Amerikassa sekä toiminut paljonpaljon sikäläisten suomalaisten keskuudessa, jotka nyt Suomessa olevien sukulaisten ja tuttavien kanssa ovat jääneet häntä muistelemaan”.