Matti K. Hakala

Kallion kylässä oli 1500-/1600-lukujen taitteessa kolme taloa. Vuoden 1601 tuhoisan katovuoden seurauksena niistä kaksi autioitui. Samoihin aikoihin Ruotsin hallitsijalla Kaarle-herttualla oli polttava tarve värvätä lisää jalkaväkeä ja ratsumiehiä talonpoikaisväestön keskuudesta lupaamalla verovapauksia ja muita etuuksia. Sven Bucht sai tässä yhteydessä haltuunsa Kallion autioituneet tilat ratsupalvelusta vastaan. Seuraavassa aiheesta tarkemmin.

Pikkujääkaudeksi sanottu kylmä ajanjakso Euroopassa alkoi 1500-luvun puolivälissä ja kesti 1800-luvun loppupuolelle asti. Suomessa ajanjakso tunnetaan lukuisista nälkävuosista. Pahimmat katovuodet olivat 1601, 1696 ja 1867, joista ensimmäinen lienee vähiten tunnettu. Sitä on sanottu olkivuodeksi, koska nälissään ihmiset söivät jopa olkia.

Kuolleisuudesta sen paremmin kuin väestöstä muutenkaan ei ole olemassa asiakirjoja, koska kirkonkirjoja ei vielä tuolloin pidetty. Kruunu oli lähinnä kiinnostunut vain veroista ja rahvaan veronmaksukyvystä. Sitä varten Kustaa Vaasan määräyksestä oli Suomessakin jo vuodesta 1539 pidetty ns. maakirjaa, johon oli merkitty kaikki viljelyksessä olevat talot ja niiden veronmaksuperusteet. Maakirjaa pitivät linnanvoudit ja ne ovat varsin hyvin säilyneet ns. voudintilien kokoelmissa ja ovat myös kattavasti digitoitu yleiseen käyttöön.

Hämeen linnaläänin voudintileistä selviää, että Kallion kylässä oli 1500-/1600-lukujen taitteessa kolme taloa. Ne tunnettiin isäntien nimillä Markus Hendrichsson (Markku Heikinpoika), Jacob Jacobsson (Jaakko Jaakonpoika) ja Ambrosius (Brusius) Michelsson (Prusi Mikonpoika). Näistä ensimmäinen oli vaurain ja verolukujen valossa noin kaksi kertaa niin iso kuin muut. Markku Heikinpojalla oli v. 1589 tarkastusmaakirjan mukaan mm. 8 lehmää, kun muilla taloilla oli yhteensä vain kaksi.

Kustaa Vaasan nuorin poika Kaarle-herttua oli 1500-luvun loppupuolelta alkaen kiistellyt edesmenneen veljensä Juhana III:n pojan Sigismundin kanssa Ruotsin kruunusta. Kaarle oli vihdoin lyönyt Sigismundia tukeneet suomalaiset ja mestauttanut suuren osan Suomen aatelistosta. Tähän päälle tuli vuoden 1601 tuhoisa kato. Kaarle oli syystäkin huolissaan maan veronmaksukyvystä (ei niinkään ihmisistä!) ja teetti linnanvoudeilla katotutkimuksen, jossa kaikkien talojen satoluvut on kirjattu.

Paikallishistorioitsija, prof. Aulis Oja on tehnyt tästä katotutkimusluettelosta yhteenvedon Lounais-Hämeen osalta [Katovuosi 1601 Lounais-Hämeessä, Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja 24]. Hän tarkasteli tilanne kyläkohtaisesti ja totesi, että Tammelan osalta kato ei ollut aivan täydellinen, mutta vaihteli kovasti kylittäin.

Alkuperäisistä voudintileistä löytyy myös Kallion kylän jokaisen talon satoluettelo. Markku Heikinpoika sai ruista kaksi tynnyriä, ohraa yhden tynnyrin samoin kuin kauraa (tynnyri = 32 kappaa). Jaakko Jaakonpoika ei saanut korjattua yhtään viljaa, mutta Prusi Mikonpoika sai sentään puoli tynnyriä (16 kappaa) ruista ja puoli pannia (8 kappaa) sekä ohraa että kauraa. Suoraa vertailua normaali satoon ei pysty tekemään, koska satoluetteloita ei ole muina vuosina kirjattu.

Ote vuoden 1601 katotutkimusluettelosta.

Viitisenkymmentä vuotta myöhemmin maakirjakartassa on todettu, että kylässä on viljalla yhteensä 18 tynnyrinalaa. Kaksivuoroviljelyssä viljaa kylvettiin siis 9 tynnyriä. Tavallinen jyväluku tuohon aikaan oli ehkä 5, eli yhdestä siemenestä saatiin satoa 5 jyvää. Näin laskien normaali sato tähän aikaan olisi ollut yli 40 tynnyriä. Katovuonna 1601 peltoala saattoi olla pienempi, mutta tuskin Markku Heikinpojankaan sato riitti edes siemenviljaksi.

Satonsa kokonaan menettänyt Jaakko Jaakonpojan talo on merkitty maakirjassa autioksi vuodesta 1602 alkaen, eli se ei pystynyt maksamaan veroja; ihmiset kyllä saattoivat kyllä asua ja viljellä sitä. Myös Prusi Mikonpojan talo on merkitty autioksi vuodesta 1604 alkaen. Autioksi joutuneen eli veronmaksukyvyttömän talon saattoi kruunu ottaa haltuunsa ja antaa sen veroa vastaan viljeltäväksi jollekin toiselle. Näin myös tapahtui näiden kahden autioituneen Kallion talona kohdalla, kun Sven Bucht sai ne hallintaansa vuonna 1606 ratsupalvelusta vastaan.

Taustalla vaikutti myös Kaarle-herttuan kärsimä murskatappio puolalaisia vastaan v. 1605 Kirkholman taistelussa Riian kaupungin lähellä Väinäjoen rannalla. Kaarlella oli kolminkertainen ylivoima, mutta puolaisten taitavan taktiikan ansiosta Ruotsi menetti 2/3 sotajoukoistaan. Kirkholman verilöylyä eräät lähteet pitävätkin Ruotsin historian suurimpana tappiona kautta aikojen.

Tämän jälkeen Kaarle ryhtyi epätoivoisesti värväämään palkkasotureita ympäri Eurooppaa, mutta myös oman valtakunnan alueelta lisää jalkaväkeä eli nihtejä sekä ratsumiehiä verovapauksia ym. etuuksia vastaa. Jos talonpoika ryhtyi ratsumieheksi ja hankki ratsun kaikkine varusteineen, hän sai talolleen verovapauden. Jos miehellä ei ollut omaa taloa, hän saattoi saada viljeltäväkseen autiotalon ratsupalvelusta vastaan ilman veronmaksuvelvoitetta. Tätä mahdollisuutta myös Sven Bucht käytti hyväkseen.

Vanhin Sven Buchtista toistaiseksi löydetty asiakirja on 12.2.1606 suoritettu Thomas Ollsonin lippueen katselmus, jossa Sven esiintyy lippueeseen otettujen 71 uuden ratsumiehen joukossa. Samaa vuotta koskevissa voudintileissä Sven Bucht on merkitty Kallion ratsutilalliseksi (rytter). Veroperusteissa on merkintä ”mantal 2”, kun taas Markku Heikinpojan kohdalle on merkintä ”mantal 1”. Sven oli siis tästä päätellen saanut kylän molemmat autioksi jääneet talot hallintaansa.

Asian vahvistaa v. 1607 veroluettelo, jossa todetaan ”Swen Bucht 2 öre, optagit 606 thär af Öde 1 ½ bågh 1 år, Öde war 2 hemman”, eli suomeksi suurin piirtein: ”Sven Bucht ottanut haltuunsa 1606 täällä autiosta 1 ½ jousta vuosi sitten, autiona oli 2 taloa” (jousi oli vanha veronkantoyksikkö, jolla tarkoitettiin alun perin täysi-ikäistä miestä). Myös kaikissa myöhemmissä maakirjoissa on Sven Buchtin kohdalla aina merkintä ”2 hemman”, eli viljeli kahta taloa, joita siihen aikaan ei rekistereissä virallisesti yhdistetty. Tämä on ristiriidassa Suomen asutuksen yleisluettelon (SAY) kanssa, minkä mukaan Prusi Mikonpojan talo olisi liitetty Markku Heikinpojan taloon (Mikkola) ja Sven Bucht saanut vain Jaakko Jaakonpojan talon. Tämä ”tieto” on sitten kertautunut muihin historiakirjoituksiin (mm. Tammelan historia), mutta se näyttäisi voudintilien tarkastelujen valossa olevan virheellinen.

Sven Buchtin syntyperä ja tausta ei tästäkään selvinnyt, mutta ainakin löytyi muutama taustatekijä, mikä edesauttoi hänen ryhtymistään nimenomaan Kallion ratsutilalliseksi. Miten sitten Sven ”löysi” nämä Kallion autiotilat, jää vielä arvailujen varaan. Luultavasti siihenkin aikaan verkostoilla oli suuri merkitys; piti tuntea oikeat ihmiset. Ratsumestari Thomas Ollson oli saanut käskyn muodostaa ratsulippue, ja jotakin kautta yhdyttänyt Sven Buchtin. Linnanvoudeilla linnaläänin päällikkönä oli varmaan parhaat tiedot niin sotajoukkojen värväyksestä kuin autiotiloistakin, joten he todennäköisesti olivat tuona ajana verkoston avainhenkilöitä.

Seuraavassa on tärkeimmät aiheeseen liittyvät lähdeviitteet. Toivon, että joku muukin jaksaa syventyä alkuperäisiin asiakirjoihin ja arvioida tulkintojeni oikeellisuuden. Kommentit mielellään sukuseuran Facbook-ryhmän julkaisuun tästä aiheesta: https://www.facebook.com/groups/533048523554817

Katotutkimusluettelo 1601; Yleisiä asiakirjoja – 310 Sääksmäen kihlakunnan katotutkimusluettelo 1601-1601, jakso 25, sivu 26: Pårttas Sochn, Tammela Fierdingh; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=8436014792&aineistoId=1583898371

Autiotiloja 1602; Hämeen voutikuntien tilejä – 4362 Sääksmäen voutikunnan tilikirja 1602-1602, jakso 1, sivu 1: Ödes Register, Porttas Sockn; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6793478550&aineistoId=1574618581

Autiotiloja 1604; Hämeen voutikuntien tilejä – 4372 Sääksmäen voutikunnan maakirja, kymmenysluettelo ja tilikirja 1604-1604, jakso 62, sivu 63: Ödes hemman Porttas Sockn 1604; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6793498012&aineistoId=1574719338

Veroluettelo 1607; Hämeen voutikuntien tilejä – 4390 Sääksmäen voutikunnan tilikirja 1607-1608, jakso 5, sivu 5: Schatte Booken 1607, Porttas Sochn; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6793539740&aineistoId=1574886875