Kalliossa oli 1700-luvun alussa ratsumies Michel Jakobsson Bergin lisäksi toinenkin sotilas, ruotusotamies Mårten Bertilsson. Mårten sai hänkin sotilasnimeksi kotikylästä muistuttavan nimen, tällä kertaa suomenkielisen eli Kallio. Venäjän valloitettua Suomen 1714 joutuivat suomalaisten joukkojen rippeet siirtymään pohjoisen kautta Ruotsin puolelle. Niinpä nämä kaksi Kallion karoliinia eli Kaarle XII:n sotilasta joutuivat osallistumaan myös suuren Pohjan sodan viimeisiin taisteluihin Norjan tuntureilla ja Ruotsin rannikolla.

Kallion rusthollin ratsumies Michel Jakobsson Berg oli sotilasrullien merkintöjen mukaan syntynyt Akaalla n. 1689. Hänet vihittiin Kalliossa 1707 Brita Johansdotterin kanssa. Mårten Bertelsson Kallio oli Kallion Mikkolan ja Sukulan Tulokkaan talojen yhdessä ylläpitämä ruotusotamies, joka palveli Uudenmaan jalkaväkirykmentin Everstiluutnantin komppaniassa. Hän oli Michel Jakobssonia vanhempi, koska hänet on vihitty jo 1698 Sukulassa Brita Henriksdotterin kanssa. Hänenkään syntyperäänsä ei tarkemmin tiedetä.

Kenraalimajuri Lybeckerin katastrofiin päättyneen Inkerinmaan sotaretken 1708 jälkeen suuomalaiset sotajoukot olivat surkeassa tilassa. Sotaretkellä tapettujen tuhansien ratsuhevosten korvaaminen kesti vuosikausia ja myös ratsumiesten varustus oli puutteellinen. Tämä näkyy selvästi vielä vuoden 1712 Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentin pääkatselmusluettelossa, jossa esim. Michel Bergistä todetaan:

  • Kelvoton hattu, ei viittaa, kelvoton takki, ei hansikkaita, kelvolliset nahkavaatteet ja miekan kantovyö, ei karbiinin hihnaa, patruunalaukku ja saappaat kelvottomat, uudet kannukset, rusthollin miekka, kruunun pistoolit, ei karbiinia, vanha satula, vääntyneet kotelot, kelvolliset hihnat ja satulavyöt, kelvottomat jalustimet, vanhat satulalaukut, hevonen kelvoton ja hylätään, velvoitetaan hankkimaan uusi lainmukainen hevonen.

Jalkaväen osalta tilanne ei ollut paljoa parempi. Aseita kyllä oli, mutta miesten vaatetus ja varustus olivat puutteellisia. Tämä näkyy myös Mårten Kallion osalta vuoden 1712 Uudenmaan läänin jalkaväkirykmentin pääkatselmusluettelosta, johon on kirjattu:

  • Mårten Bertelsson Kallio; musketti, pistin ja miekka kelvolliset, kantohihnat ja ampumatarvikelaukku kelvottomat

Venäjä valloittaa Suomen ja isoviha alkaa

Kaarle XII:n 1709 kärsimän Pultavan tappion jälkeen Venäjä keskitti sotavoimansa Baltiaa ja Suomea vastaan. Se valloitti aiemmin Ruotsin aluetta olleen Viron ja Liivinmaan v. 1710. Myös Viipuri antautui kuukausien piirityksen jälkeen kesäkuussa 1710.

Tässä vaiheessa tsaari Pietari Suuri odotti, että Kaarle XII olisi taipunut rauhaan. Kun ei siitä näkynyt merkkiäkään, aloitti Venäjä koko Suomen valloituksen tekemällä menestyksekkään maihinnousun Helsinkiin toukokuussa 1713. Kenraali Lybecker oli tällöin taas Suomessa olevien joukkojen ylipäällikkö, mutta tapansa mukaan vältti suurempia taisteluja ja pian koko Etelä-Suomi oli venäläisten hallinnassa.

Elokuussa 1713 Lybecker erotettiin ja uudeksi ylipäälliköksi nimitettiin kenraali Carl Gustaf Armfelt. Tämä onnistui kokoamaan hajalleen ajautuneet sotajoukot ja ryhtyi pontevampaan vastarintaan. Sodan kaksi merkittävintä taistelua käytiin ensin Pälkäneen Kostianvirralla lokakuussa 1713 ja toinen Isonkyrön Napuella helmikuussa 1714. Kumpikin päättyi alivoimaisten suomalaisjoukkojen tappioon. Myös Michel Berg ja Mårten Kallio osallistuivat todennäköisesti näihin taisteluihin, mutta siitä ei ole löytynyt mitään dokumenttia.

Napuen taisteluun osallistui myös Kalliossa syntyneen ja Hollolaan muuttanen Lauri Sakarinpoika Buchtin kaksi poikaa Henrik ja Gustav. Lauri oli silloisen Kallion rusthollari Sakari Sakarinpoika Buchtin velipuoli. Hänen poikansa osallistuivat sotaan Pohjanmaan rykmentin riveissä. Henrik Bucht kaatui Napuen taistelussa, mutta Gustav Bucht jatkoi sotilasuraansa ja siirtyi Ruotsin Västerbottenin rykmentin palvelukseen 1716 ja kunnostautui mm. kasakoiden ryöstöretkien torjunnassa. Hän osallistui myös pikkuvihaan 1741–1743 ja ylennettiin siinä vaiheessa lopulta kapteeniksi. Erkki Hasan kirja Kapteeni Gustav Bucht kertoo tarkemmin hänen elämästään ja hänestä alkunsa saaneista Tornionlaakson sukuhaaroista.

Suomalaiset joukot Ruotsin puolella ja karoliinien kuolonmarssi Norjan tuntureilla

Armfeltin jäljelle jääneet joukot peräytyivät tappioiden jälkeen pitkin Pohjanlahden rannikkoa lopulta Ruotsin puolelle. Tornionlaaksosta joukot siirrettiin ensin Länsipohjan rannikolle vartiointitehtäviin venäläisten maihinnousun varalta. Muonitusvaikeuksien takia joukot siirtyivät lopulta etelämmäksi Gävlen ja Tukholman seuduille vuonna 1717.

Mutta yksi ankara koettelemus oli vielä edessä. Kuningas Kaarle XII oli vuonna 1715 vihdoin palannut Ruotsiin ja ryhtyi välittömästi valmistelemaan Norjan valloittamista Tanskalta. Kenraali Armfeltin hän määräsi ns. pohjoisen armeijan päälliköksi tehtävänä vallata Trondheim. Armfeltin armeija koostui lähinnä suomalaisten rykmenttien jäännöksistä vahvistettuina muutamalla ruotsalaiselle joukko-osastolla. Kuninkaan kuolema keskeytti sotaretken ja joukot lähtivät kotimatkalle joulukuun lopussa 1718. Pahaksi onneksi sotajoukko joutui ankaraan lumimyrskyyn. Kotimatkasta tulikin varsinainen kuolonmarssi, jolla noin puolet alun perin 7000 miehestä menehtyi tuntureilla.

Kapteeni Gustav Buchtin isälinjainen jälkeläinen 8. polvessa, tunnettu arktisten alueiden tutkimusmatkailija Christer Boucht laski 1969 seppeleen karoliinien kuolonmarssilla menehtyneiden muistokivellä Ruotsin Handölissä [kuva Erkki Hasan kirjasta). Täällä lisätietoa muistokivestä: 1719 Minnessten och -platta över Armfeldts återtåg vid kapellet i Handöl; https://svmm.se/registerkort-nr-z05-2/

Pahiten kärsivät jalkaväkisotilaat, joilta puuttui kunnon talvivarustus. Myös ruotusotilas Mårten Kallio kuoli tuolla retkellä 2.1.1919. Ratsumies Michel Berg sen sijaan säilyi hengissä, kuten useimmat muutkin ratsumiehet. Heillä oli alun perinkin parempi vaatetus ja myös hevonen auttoi selviytymään myrskyssä.

Ratsuväen selviytyneiden joukossa oli myös korpraali Erik Tammelander, jonka korpraalikuntaan Michel Berg kuului. Erik oli Tammelan kappalaisen Jakob Tammelanderin poika ja hänen äitinsä sisarpuoli Anna Pentintytär Sarin oli Kallion rusthollari Sakari Sakarinpoika Buchtin vaimo. Michel Berg ja Erik Tammelander tunsivat toisensa myös siviilissä, koska Erik oli Michel Bergin 1712 syntyneen pojan Mårtenin kummi. Erik Tammelander eteni sotilasurallaan myöhemmin kornetiksi (ratsuväen vänrikki) ja omisti Niemen kartanon Kalvolassa.

Epäonnistuneen Norjan sotaretken jälkeen Ruotsin sotavoimat ryhmitettiin nyt emämaan puolustukseen. Suomalaisten jäljellä olevat joukot, yhteensä n. 3000 miestä, sijoitettiin Gävlen ja Tukholman väliselle rannikolle, jonne venäläiset tekivät kaleereilla jatkuvia yllätyshyökkäyksiä Ahvenanmaalta. Vuoden 1719 heinäkuussa venäläiset yrittivät hyökätä Gävlen kaupunkiin, mutta erityisesti Uudenmaan ja Hämeen ratsurykmentin miehet torjuivat nostoväen avulla hyökkäyksen. Kunnian Gävlen pelastamisesta sai kuitenkin rannikkoa puolustavien joukkojen komentaja, kenraaliluutnantti Hugo Hamilton, joka Ruotsissa tunnetaan ”Gävlen pelastajana”. Toki Hamilton olikin tehnyt paljon työtä Gävlen puolustuksen vahvistamiseksi ennen hyökkäystä.

Upplanti eli Gävlen ja Tukholman välinen rannikko 1700-luvun alun kartassa. Oikeassa yläkulmassa näkyy Ahvenanmaa, josta venäläiset tekivät hävitysretkiä Ruotsin rannikolle. Kuvaan merkitty myös suomalaisten ratsuväkirykmentin katselmuspaikat. Sverige Topografiska kartor, Uppland och Stockholms län, generalkartor; https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/K0001554_00001

Epilogi

Suuri Pohjan sota päättyi Uudessakaupungissa 30.8.1721 solmittuun rauhaan Venäjän kanssa. Suomalaiset sotilaat olivat uskollisesti taistelleet myös Ruotsin puolesta, vaikka Kaarle XII ei paljon huomiota kiinnittänyt Suomen kohtaloon ja kärsimyksiin.

Hengissä selvinneet suomalaiset palasivat kotimaahansa. Heidän mukanaan tuli myös Michel Berg, joka jatkoi Kallion rusthollin rakuunana (ratsuväkirykmentit muutettiin rakuunarykmenteiksi 1721) aina vuoteen 1735, jolloin hänet siirrettiin Talpian Simolan rusthollin rakuunaksi 47-vuotiaana. Michel kuoli 1746 pitkän ja monivaiheisen sotilasuran jälkeen 57-vuotiaana. Eräässä katselmusluettelossa hänen mainitaan osaavan lukea (kan läsa i bok), mikä tuohon aikaan oli harvinaista.

Michel Bergin jälkeen Kallion rakuunaksi värväytyi rusthollin augmentin eli Mikkolan talon poika Jakob Michelsson (Jaakko Mikonpoika), joka sai sotilasnimekseen Stiernberg eli suomeksi komeasti Tähtikallio. Mårten Kallion jälkeen Kallion ja Sukulan yhteisen ruodun sotamieheksi tuli 1723 Matts Michelsson Berg. Hän ei kuitenkaan ollut rakuuna Michel Bergin poika, vaikka nimestä näin voisi päätellä, vaan em. Jakob Michelsson Stiernbergin vanhempi veli, siis Mikkolan talon poikia hänkin. Mikkola olikin varsinainen sotilastalo, kun kolmaskin poika Petter ryhtyi ruotusotilaaksi, vaihteeksi sotilasnimellä Friman. Mutta se onkin taas jo toinen juttu…