Haiponmettän eli Kolmikkaan katselmus 1793

Toimituskirjassa myös toistaiseksi varhaisin merkintä nimestä Ryhtä

Haiponmettä oli Kallion kylän ikivanha nautinta-alue Torronsuon etelärannalla. Isojaossa sitä ei luettu kylän maihin, vaan siitä muodostettiin ns. kruunun liikamaa. Kylien rajankäynnin yhteydessä 1786 myös Haiponmettä pyykitettiin ja siitä ruvettiin asiakirjoissa käyttämään nimeä Kolmikas tai Kolmikko. Nimen taustalla on ilmeisesti se, että alue oli ollut Kallion kylän kolmen talon, eli Buchtien ratsutilan, Mikkola-Heikkilän ja Mikkola-Jaakkolan yhteiskäytössä.

 Nimi Haippo on harvinainen Suomessa. Joidenkin etymologisten selvitysten mukaan kyseessä on huuhkajan ikivanha nimitys. Muita vanhoja nimiä huuhkajalle ovat mm. hyypiä, hyypiö, huuppo, hauppo jne. Lähiseudulla löytyy myös Hyypiö-niminen paikka Liesjärveltä. Uskottavalta tuntuukin, että kyseisessä syrjäisessä ja vaikeakulkuisessa metsässä Torronsuon laidalla huuhkaja on viihtynyt erityisen hyvin ja antanut nimen koko alueelle.

Kansallisarkiston kokoelmista löytyi sattumalta alueen katselmuspöytäkirja vuodelta 1793. Seuraava kertomus perustuu pääosin tähän asiakirjaan. Kirjoituksen lopussa on yhteenveto Kolmikkaan myöhemmistä vaiheista sekä alueella sijainneesta Haipon torpasta. Kirjoitus on luettavissa myös pdf-muodossa tästä linkistä: Haiponmettän eli Kolmikkaan katselmus 1793

Kruunun liikamaille oli mahdollista perustaa uudistiloja, eli raivauksen ajaksi verosta vapautettuja kruununtiloja. Myöhemmin ne oli mahdollista ostaa myös omaksi, eli suorittaa ns. perinnöksiosto. Myös Kallion vanhat isännät Jaakko Sakarinpoika Bucht ja Aatami Heikinpoika Mikkola sekä ratsutilan torppari Juho Juhonpoika olivat anoneet maaherralta lupaa uudistilan perustamiseen Haiponmettään. Kuitenkin ratsutilan uusi isäntä, Jaakko Jaakonpoika Ryhtä teki myöhemmin maaherralle hakemuksen, jossa hän haki oikeutta käyttää liikamaata vuotuista veroa vastaan, koska tämä maa-alue on aina ikimuistoisista ajoista asti kuulunut rusthollin omistukseen.

Sukunimi Ryhtä (Rychtä) esiintyy tässä ilmeisesti ensimmäisen kerran virallisessa asiakirjassa. Jaakko Jaakonpoika esiintyy myös ratsutilan isäntänä, vaikka hän ei ollut perinyt tilaa ja sen omistuksesta kiisteltiin kolmen veljeksen kesken vielä vuosikausia ennen kuin se jaettiin heidän kesken kolmeen osaan. Vaikuttaa siltä, että veljekset olivat sopineet myös Ryhtä-nimen käytöstä, kun kaikilla se nimi esiintyy 1800-luvun puolella.

Maaherra paroni Johan Henrik Munck määräsi näiden ristiriitaisten anomusten vuoksi kruununvoudin suorittamaan liikamaan katselmuksen. Sen tarkoituksena oli selvittää, onko ylipäätään mahdollista perustaa pysyvästi veroa maksava tila kyseisen alueen kumpaankin päähän. Katselmus pidettiin 10.–11. lokakuuta 1793 ja sen suoritti Sääksmäen alisen kihlakunnan kruununvouti Johan Hellenius apunaan lautamiehet Kalle Heikinpoika Sipilä Hykkilästä ja Matti Jaakonpoika Pirttilä Kuustosta.

Paikalla olivat rusthollari Jaakko Jaakonpoika, vanha isäntä Aatami Heikinpoika Mikkola-Heikkilästä sekä Patamon yksinäistalon isäntä Juho Antinpoika. Torppari Juho Juhonpoika ja Mikkolan-Heikkilän uusi isäntä Erkki Aataminpoika sekä Mikkola-Jaakkolan isäntä Simo Jaakonpoika eivät kuitenkaan saapuneet paikalle eivätkä ilmoittaneet poissaololleen mitään syytä. Rusthollari Jaakko Jaakonpoika tiesi kertoa, että kun torppari Juho Juhonpoika oli saanut tarkempaa tietoa liikamaan kelvottomuudesta, hän oli luopunut aikomuksestaan perustaa alueelle uudistila.

Katselmustoimikunta suuntasi ensin yhdessä asianosaisten ja talonpoika Juho Patamon kanssa Haiponjärvelle eli liikamaan länsipäähän ja suoritti tarkastuksen kaikilla paikoilla saadakseen tarkkaa tietoa niiden ominaisuuksista. Havaintojen mukaan torppari Juho Juhonpojan peltoviljelyyn suunnittelema maa-alue Haiponjärven lähellä kattaa noin kaksi tynnyrinalaa, mutta se on hyvin laihaa, erittäin kivistä ja maaperältään lähinnä moreenia. Haiponkosken suolla, jossa kasvaa mäntyjä ja kuusia sekä korpisammalta, on mahdollista raivata kolme kapanalaa niittyä, joka tuottaa noin seitsemän leiviskää heinää. Torronsuon laidalla on myös kolme kapanalaa, josta kyseinen torppari on aiemmin korjannut keskimäärin neljä leiviskää heinää.

Haiponkosken suo tarkoittaa ilmeisesti Haiponjärven laskuojaa ympäröivää suota, josta nykykartassa käytetään proosallista nimeä Mulkkusuo. Laskuojassa on merkittävä korkeusero ennen nykyistä Koskihaaran taloa, mihin nimi Haiponkoski viitannee.

Lisää viljelysmaata ei ensiksi tutkitulla alueella ollut ja toimitusta päätettiin jatkaa seuraavana päivänä Suontaka-nimisellä metsäalueella eli tämän liikamaan itäpäässä. Tarkastuksessa havaittiin, että alueen maaperä koostuu moreenista  ja on erittäin kivinen sekä täynnä suuria mäkiä, kallioita ja korkeita kohoumia sekä viljelyyn kelvottomia soita. Riihimäen ja Talvitien suolla voidaan raivata niittyä, josta saa noin yhden parmaan heinäsadon, mutta peltoviljelyyn ei alueella ole lainkaan soveltuvia paikkoja.

Johtopäätöksenä katselmuksesta todettiin, että mitään kruunun uudistilaa ei voida perustaa pysyvästi alueelle, sen enempää liikamaan itä- kuin länsipäähänkään, vaikka alueella onkin metsää kaikenlaisiin tarpeisiin.

Kolmikkaan jako Kallion taloille ja Haipon torppa

Maaherran päätöksellä 24.3.1796 Haiponmettän liikamaasta muodostettiin Kolmikkaan kruununtila, joka jaettiin puoliksi Kallion ratsutilan ja Mikkolan talon kesken. Talot saivat näin alueen hallinta- ja käyttöoikeuden vuotuista veroa vastaa. Uudistilojen raivaaminen ei katselmuksen perusteella ollut mahdollista, joten verovapaita vuosia ei myönnetty. Talot maksoivat kumpikin puolet verosta heti vuodesta 1797 lähtien. Kun ratsutila jaettiin kolmeen osaan, lohkottiin se osa Kolmikkaasta vastaavasti v. 1800. Vuonna 1840 Kallion talot ostivat Kolmikkaan tilukset perinnöksi eli niistä tuli perintötalojen osia. Jaakontalon kahtiajaossa 1912 talon metsäpalsta Kolmikkalla jaetttiin vastaavasi Ryhdän ja Nurmelan osuuksiin, kuten kuvassa näkyy.