Taustaa sekä Eliisa Lintukorven matkakertomus. Tapahtuman parempia kuvia löytyy galleriasta; kotisivun valikko Media / Galleria / Ylitornio 2017

BUCHT/BOUCHT-sukuyhdistyksen ovat perustaneet Ylitorniolle asettuneen kapteeni Gustav Buchtin jälkeläiset. Yhdistykseen kuuluu suvun jäseniä laajalti erityisesti Tornionjokilaaksosta molemmin puolin rajaa sekä myös Pohjois-Norjasta. Tunnetuimpia suvun jäseniä tällä hetkellä lienee Ruotsin maaseutuministeri Sven-Erik Bucht, katso esim.  https://yle.fi/uutiset/3-7507427.

Gustav Buchtin isä Lars Zachrisson Bucht syntyi Tammelassa Sven Buchtin pojanpoikana. Hän muutti Hollolaan 1600-luvun loppupuolella ja toimi siellä kruununvoutina. Gustav Bucht syntyi Hollolassa v. 1696 ja lähti sotilasuralle 14-vuotiaana. Isonvihan aikana hän osallistui mm. v. 1714 Napuen taisteluun, missä yksi hänen veljistään kaatui.

Ruotsin armeijan rippeet vetäytyivät lopulta Västebotteniin. Gustav Bucht siirtyi myöhemmin Tornion komppaniaan ja asettui sodan jälkeen Hannukkalan taloon Ylitorniolla. Gustav Buchtin ja hänen jälkeläistensä vaiheista on julkaistu kaksi kirjaa: Erkki Hasa, ”Kapteeni Gustav Bucht 1696-1759”, 2009 sekä Kalervo Törmänen,” Hannukkalan talosta maailmalle : Gustav Buchtin ja Brita Rockstadian jälkeläisiä”, 2005.

Isonvihan aikana venäläiset kasakat tekivät ryöstöretkiä myös Tornionjokilaaksoon. Tammikuun 3. päivänä 1717 tuli kairojen halki 50-päinen kasakkapartio kohteena pohjoisten kylien mahdolliset rikkaudet. Gustav Bucht kokosi paikallisista asekuntoisista miehistä joukon, joka onnistui väijytyksessä tuhoamaan koko kasakkapartion viimeiseen mieheen. Näistä ansioista hänet ylennettiin lopulta kapteeniksi ja torjuntavoitosta syntyi legenda Surmasaajon taistelusta,.Tästä lisää esim: http://www.orajarvi.net/kaikenlaista/surmasaajo.htm

Gustav Bucht on edelleen varsin arvostettu ja tunnettu henkilö Tornionjokilaaksossa molemmin puolin rajaa. Tätä kuvaa myös Surmasaajon taistelun 300-vuotismuistomerkin paljastustilaisuus 16.7.2017. Paikallinen uutinen tilaisuudesta löytyy täältä: http://www.tornionlaakso.net/fi/uutiset/ruotsin-juoksengissa-paljastettiin-surmasaajon-taistelun-muistokivi.

 

Omakohtaisen kuvauksen Tammelan buchtilaisten osallistumisesta Ylitornion juhlallisuuksiin antaa Eliisa Lintukorpi seuraavassa kirjoituksessaan:

”Puktilaiset” koolla 15.-16.7.2017 Ylitorniolla

Bucht lausutaan Tornionjokilaaksossa meänkielellä  ”pukt” – ainakin minun korvaani se kuulosti hyvältä. Meitä Tammelan Buchteja oli matkassa kymmenkunta. Paikallisia Gustav Buchtin (1696-1759) jälkeläisiä, norjalaisia ja Hollolan ja Tuusulan Buchtien kautta tulleita oli yhteensä arviolta noin 150. Karemajat upeine maisemineen Aavasaksan naapurissa tarjosivat hyvän ympäristön tuntea yhteisyyttä ja miettiä, miten sukupovien ketjut liittyvät toisiinsa ja missä ne erkanevat. 

 

 

Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi Ylitornioon kunnan ja paikallisen sukuseuran toimesta. Harri Ojansuu kiitti kauniistija luovutti Tammelan Bucht -viirin. Varsinainen tapahtuma  alkoi, kun Lauri Terho kertoi, millaisiin yhteyksiin me pääsemme 1600-luvun ja Sven Mårtensson Buchtin jälkeläisten kautta. Buchtin jälkeläisistä löytyy paljon merkkihenkilöitä, esimerkiksi  Kirsti-tyttären kautta mm. Henrik Gabriel Porthan.

Mietin mahtoiko Ruotsin nykyisen maatalousministeri Sven-Erik Buchtin vanhemmat tietää juuristaan Tammelan Buchteihin nimetessään poikansa myös Sveniksi.  Yhteys sukuun tuli nyt ministerillekin selväksi ja saimme kuulla buchtilaisen maatalousministerin terveitä näkemyksiä ruuantuotannon tärkeydestä sekä ruotsiksi että suomeksi.  Hän on jo toinen maatalousministeri suvussa – Martti Pura Tammelasta ehti olla ensimmäinen.

 

Mikko Leino kertoi DNA-tutkimuksesta, jonka avulla voi myös nähdä tiettyjen geenityyppien levinneisyyttä nykyään ja myös päätellä, mitä kautta olemme tulleet. ”Bucht-geenit” viittaavat läntiseen väylään saapua maahan; viikinkeihin, Alankomaihin ja Skotlantiin. Tarkkaa polkua DNA-tutkimus ei kerro, mutta lukemalla historiaa voi päätellä, miten myös jokaisen omatesivanhemmat ovat liikkuneet. Maahanmuutto on ollut elämäntapa, kun olosuhteet tai uteliaisuus on kuljettanut ihmiskuntaa eteenpäin tai ainakin osaa siitä kohti pohjoista.

 

Opettaja Raili Prokkola kertoi kuinka Bucht-suku liittyy myös Tornionjokilaakson musiikkielämään.  Hän esitteli Marja Mustakallion kirjan aiheesta. Toimme tämän kirjan ”Musiikkia rajalla” tullessamme. 

Seuraavaksi ohjelmassa oli bussimatka Ruotsiin – muutama kilometri joen yli Hannukkalan saaren ohi (Gustav Buchtin saama tila) – kohteena Matarengi ja Surmasaajon muistomerkin paljastus.  Tornionjokilaaksossa elettiin 1717 vaarallisia aikoja kun kasakat ryöstelivät taloja.  Matarengin kirkon ryöstöretki ja rovastin pahoinpitely johti kuitenkin siihen, että Gustav Bucht keräsi pienen joukon paikallisia miehiä ja otti kasakat kiinni armoa antamatta; Surmasaajossa pääsi hengestään 50 kasakkaa ja kaksi paikallista.

Muistomerkkiä oli paljastamassa meidän lisäksemme piispa Hans Stiglund sekä ministerit Sven-Erik Bucht ja Peter Hultqvist (Ruotsin puolustusministeri) – torvisoitolla ja turvamiehellä maustettuna. Meistä Suomen puolen buchtilaisista jotkut hieman naureskelivat ruotsalaisten sotahistorialle. Miksi pitää muistaa 300 vuotta sitten tapahtunutta maapuolustustekoa?  Sanoma tuli selväksi – me pohjoisen ihmiset yhdessä pidämme yhdessä puolemme. Tapahtuma oli meidän omaa historiaamme. Suomi keksittiin vasta 200 vuotta myöhemmin.  

Seuraavana aamuna veimme Raili Prokkolan opastamana luonnonkukkakimpun Gustav Buchtin haudalle.  Osallistuimme samalla Matarengin kirkossa juhlajumalanpalvelukseen. Kirkko valmistui 400 vuotta sitten entisen huuhtouduttua tulvan mukana jokeen.  Puisen kirkon kauneus, Ruotsin vanhimpien urkujen sointi, Marja Mustakallion kuoron kaunis sointi ja ongelmaton suhtautuminen kieleen ”rajattomalla rajalla” teki vaikutuksen. Ruotsin kieli ja meänkieli vuorottelivat luontevasti. Luulajan piispa Hans Stiglund puhui sydämen kielestä ja vastaanottamisen lahjasta, armon (itsensä hyväksymisen) sallimisesta sellaisella lämmöllä ja rakkaudella, että älyllisen analyysin oli pakko antautua. Uuden vastailmestyneen meänkielisen evankeliumin lahjoitti kirkkoherra Simo Rundgren Oulun Piispa Samuel Salmelle.  Jeesuksen sanat meänkielellä:  ”Älä pölkää. Soot ko mä!”, kosketti ja loi yhteisyyttä.

Tornionjokilaakson elämänmeno – kahden päivän ja yhden yön kokemuksella – jäi mieleen yhteisönä, joka on käsitellyt tai käsittelee rajojaan vapaasti. Sven-Erik Buchtin puhe palautti toivon vankemmasta yhteispohjoismaisesta ymmärryksestä, joka on voimavara ja malli koko maailmalle – ainakin meidän osallistujien mielestä. Ja onhan se sitä: tasavertaisuus, demokratia, joka kuuluu kaikille ja ihmisarvon kunnioittaminen, mahdollisuus hyvään elämään jokaiselle.

Bucht, Puhtila, Pukema, Ryhtä ja ihan mitkä tahansa nimet ”alkuperäisestä” vääntyvätkään tai kokonaan muuksi muuttuivat. Nimet mahdollistavat historian varjon, jonka avulla voimme vain kuvitella, mitä oikeasti on ollut, miten elämää on eletty jo ennen meitä. Miksi kiinnostua sukututkimuksesta ja mihin pitää vetää sukulaisuuden raja? Olkoon se jokaisen oma asia. Minulle laaja sukukäsitys sopii – on hyvä olla myös me!

Mennyttä tarkastellessamme joudumme väistämättä kohtaamme tulevan, vaikka nykytrendin mukaan hetkessä eläminen on kaikki – totta, mutta hetkien ketju rakentaa meidän tarinaamme.  Historian varjoja luodaan lisää su 3.9.2017 kun Kallionkylän kallioon hakattu Sven Buchtin nimikirjoitus paljastetaan.

Eliisa Lintukorpi