Lainhuuto eli kiinteistön omistusoikeuden vahvistaminen piti entisaikaan käsitellä kolmilla perättäisillä käräjillä. Niiden välillä asia huudatettiin eli laitettiin julkisesti nähtäville ja kuulutettiin kirkossa. Jos vastaväitteitä ei tullut, kolmannella kerralla lainhuuto hyväksyttiin ja omistusoikeuden todistava kiinnekirja annettiin hakijalle.

Lainhuutohakemuksen liitteenä piti olla omistusoikeuden siirtymisen osoittavat asiakirjat, esim. kauppakirja tai perinnönjakokirja tms. Tästä syystä lainhuutohakemukset sisältävät, perukirjojen lisäksi, paljon tietoa ihmisten elämästä. Esimerkkinä lainhuudon hakemisesta on seuraavassa Jaakontalon, eli nykyisen Ryhdän, ensimmäisen isännän Jaakko Jaakonpoika Ryhdän (Bucht) hakemus tammikuulta 1800. Hakemuksessa tulee tiivistetysti ilmi myös veljesten kiista rusthollin omistuksesta edellisen isännän kuoleman 1793 jälkeen.

Tekoälystä on paljon apua näiden vanhojen asiakirjojen tutkimisessa. Kansallisarkisto on kehittänyt Multicentury-sovelluksen, joka pystyy hämmästyttävän hyvin lukemaan eri aikakausien ruotsin- tai suomenkielistä käsinkirjoitusta. Näin saadun tekstin puolestaan ChatGPT kääntää sujuvasti ruotsista suomeksi. Kummankin käyttö vaatii kuitenkin asiantuntemusta; kaikkia harakanvarpaita ei tekoälykään osaa tulkita oikein ja käännöksissä tekoäly saattaa hieman oikaista tai tulkita termit väärin. Joka tapauksessa käyttäjän on osattava lukea vanhoja kirjoituksia ja tunnettava erikoisanasto, mutta tekoäly säästää kuitenkin huomattavasti aikaa ja vaivaa. 

Tässä tekoälyn avustamana laadittu kuvaus itse hakemuksesta:

Toimitusvouti ja kruunun nimismies, hyvin luotettu Eric Johan Juselius, ilmoitti toimivansa Kallion rusthollarin pojan, Jacob Jacobsson Kallion, asiamiehenä. Hän kertoi, että paikallinen laamannioikeus oli 27. kesäkuuta 1798 antamallaan päätöksellä määrännyt Kallion rusthollin jaettavaksi kolmen osakkaan, edesmenneen isännän Jacob Zachrissonin poikien Jacobin, Zachariaksen ja Andersin kesken. Juselius jätti lainhuutohakemuksen liitteenä asiakirjan vuodelta 1793, joka koski Kallion rusthollin jakamista perinnönjaossa.

Perinnönjako (3. huhtikuuta 1793):
Varatuomari ja kaksi lautamiestä saapuivat Tammelan Kallion rusthollille jakamaan 3.4.1793 edesmenneen Jacob Zachrissonin omaisuutta hänen leskensä Anna Henricsdotterin ja heidän yhteisten lastensa kesken. Lapsiin kuului kolme poikaa (Jacob, Zacharias ja alaikäinen Anders) sekä kolme tytärtä (Brita, Anna ja Maria). Brita oli naimisissa suutari Gabriel Flinckin kanssa, Anna talollisen pojan Johan Johansson Pietilän kanssa, ja Maria oli naimaton. Paikalla olivat myös alaikäisten lasten edunvalvojat.

Perinnönjakotoimituksen keskeiset kohdat:

Maaomaisuus:
Kallion rustholli koostuu 1/2 manttaalin tilasta, joka oli ollut perintöoikeuden nojalla Jacob Zachrissonin hallussa. Tila arvioitiin 1500 kuparitaalarin arvoiseksi.

Tilan hallinta:
Koska poika Anders oli alaikäinen, hänen edunvalvojansa eivät voineet tehdä lopullista sopimusta tilan hallinnasta Jacobin ja Zachariaksen kanssa. Sovittiin, että leski ja pojat hallinnoivat tilaa yhdessä siihen saakka, kunnes Anders saavuttaa täysi-ikäisyyden.

Syytinki leskelle:
Kun omistus lopulta selkiytyisi, rusthollin omistajan tai omistajien tuli maksaa leskelle vuosittain:

    • Kolme tynnyriä ruista
    • Yksi tynnyri ohraa
    • Kaksi leiviskää suolattua kalaa
    • Kahden lehmän ja viiden lampaan ylläpito
    • Yksi hyvä sika teurastettavaksi
    • Lisäksi alaikäisten lasten nykyiset kotieläimet tuli hoitaa rusthollissa, mutta jos eläimiä kuolisi, vahinko jäi omistajan vastuulle.

Muut velvoitteet:

Jos Jacob tai Zacharias saisi haltuunsa koko rusthollin, heidän tuli järjestää veljelleen Andersille ja sisarelleen Marialle häät, jos nämä menisivät naimisiin.

Sisarten perintöosuudet:
Britan aviomies, suutari Flinck, sekä Annan aviomies Johan Pietilä vaativat oikeutta osaan rusthollista tai sen käyttöoikeuteen. Jacob ja Zacharias kuitenkin väittivät, että sisarusten miehillä ei ollut oikeutta tilaan vaan heidän tuli tyytyä rahalliseen korvaukseen perintöosuutenaan.

Lesken vakuutus:
Leski Anna Henriksdotter allekirjoitti asiakirjan vakuuttaen, että kaikki omaisuus oli ilmoitettu oikein valan nojalla.

Lainhuudon hyväksyntä:
Hakijan edustaja toimitti todistuksen siitä, että hakija oli maksanut perintöosuus- ja toimitusmaksut. Tämän jälkeen 1/3 Kallion rusthollista kuulutettiin ensimmäisen kerran julkisesti hakijan, Jacob Jacobssonin, nimiin ilman vastaväitteitä. Asiasta myönnettiin todistus pöytäkirjanotteella.

Tämän alkuperäisen asiakirjan harakanvarpaista voi itse kukin tarkistaa em. kuvauksen: Sääksmäen alisen tuomiokunnan arkisto (HMA) – Tammelan käräjäkunnan lainhuudatusasiain pöytäkirjat 1800–1804, sivu 19; Kansallisarkisto: https://digihakemisto.net/item/1045733104/9572777663/25