Loppukesän hienoin sää suosi Sven Buchtin muistokiven paljastustilaisuutta Kallion Korkeavahassa. Paikalle oli kertynyt lähes 70 henkilöä; suvun jäseniä läheltä ja kaukaa sekä kyläläisiä, enimmäkseen hekin Svenin jälkeläisiä, osa ehkä tietämättään. Kahdeksan hakkapeliittaa viireineen seisoi kunniavartiossa tilaisuuden ajan.

Tilaisuuden avasi sukuseuran puheenjohtaja Harri Ojansuu. Muistokiven symboliikkaa käsitteli seuran varapuheenjohtaja Mikko Leino taustoituspuheenvuorossaan. Hän nuotitti myös muistomerkin paljastuksen ja seppeleen laskun, jonka suorittivat Sakarintalon vanhaisäntä Pekka Ryhtä sekä sukuseuran hallituksen jäsen Seija Juntunen.

Yhdessä lauletun Hämäläisten laulun jälkeen juhlapuheen piti Tammelan kunnan hallintojohtaja Anitta Hietaniemi. Hän käsitteli puheessaan erityisesti sukujuurien ja sukuyhteisön merkitystä. Kalliossa syntynyt sukuseuran hallituksen jäsen Matti K. Hakala puolestaan kuvaili puheessaan kylän kehitystä 300 vuoden aikana 1600-luvun kahdesta talosta kymmenen tilan, lukuisten torppien ja mäkitupien vireäksi yli 200 asukkaan yhteisöksi.

Lopuksi lauletun virren jälkeen kuultiin vielä useita puheenvuoroja ja muisteluita. Tilaisuus jatkui lettu- ja virvoketarjoilun ryydittämänä vilkkaan seurustelun merkeissä.

Puheiden tekstit löytyvät alla samoin kuin Forssan Lehden tilaisuudesta julkaisema lehtijuttu. Valokuvaaja Päivi Ryhdän kuvia on runsaasti  kotisivujen valikosta Media / Galleria.

Tilaisuuden tarkempi ohjelma löytyy kutsusta https://tammelanbuchtsuku.net/sven-bucht-1606-muistokiven-paljastustilaisuus-3-9-2017-klo-14/.

Sukuseuran hallitus kiittää kaikkia tilaisuuteen ja sen järjestelyihin osallistuneita erittäin hyvin onnistuneesta juhlatuokiosta. Erityiskiitoksen ansaitsee idean isä Mikko Leino ja talkootiimi Matti K. Hakala, Lauri Terho ja Erkki Tiensuu.

Tilaisuudessa pidetyt puheet

Avauspuhe

Harri Ojansuu, sukuseuran puheenjohtaja

Tervetuloa Sven Martinpoika Buchtin muistokiven paljastustilaisuuteen!

Sven Bucht saapui vuonna 1606 Kallioon Tammelan Buchtien kantapaikalle majoitusmestariksi – tilasta tuli myöhemmin rustholli. Hän toimi Kalliossa isäntänä vuoteen 1625 saakka.

Vietin itse paljon aikaa 5-7 -vuotiaana Kallion Sakarin talossa Niemelässä äitini Kertun lapsuudenkodissa Kertun sisarusten Kirstin, Pekan ja Jukan sekä myöhemmin myös Kaarinan kanssa. Osallistuin myös suuren tilan erilaisiin töihin jo pienestä pitäen. Minulla oli mm. oma nimikkolehmä, jota lypsin kesäisin Korkeavahassa, toiselta nimeltä Kivimäessä. Kyläläiset kuulemma olivat tulleet ihastelemaan pientä lypsävää lasta.

Juuri tällä samalla paikalla peruskallioon on nyt kaiverrettu ’Suomi 100 ja Sven Bucht 1606’. Svenin muistotilaisuuden suunnittelun ja toteutuksen alulle panijana on toiminut Mikko Leino. 

Tammelan Buchtien eli Ryhdän sukuseura sai alkunsa, kun joukko sukulaisia kokoontui ensimmäiseen sukujuhlaan 23.8.1992 eli 25 vuotta sitten. Tällöin lähdettiin Mikko Juhonpoika (1848 – 1921) ja Maria Mikontytär Ryhdän (1842 –1893) jälkeläisistä. 

Sukuseura perustettiin 21.8.1994 eli 23 vuotta sitten. Myöhemmin seuran toiminta ja sukututkimus on runsaasti laajentunut ja sukututkija Lauri Terhon sukuohjelmassa on jo yli 40.000 nimeä. Kiitos sukuseuraa tiedoillaan avustaneille sukututkijoille! 

Sukuseura on kokoontunut sukujuhlien merkeissä yhdeksän kertaa kolmen vuoden välein ja seuraava kokoontuminen on vuonna 2019. Ohjelmassa on ollut myös suvun kesäretkiä Tammelan eri kyliin ja Hollolaan. Ensi vuonna 3.3.2018 sukuseura järjestää Tammelassa sukututkimuspäivän. Kannattaa opetella vierailemaan sukuseuran kotisivuilla: tammelanbuchtsuku.net

Suuret kiitokset Mikko Leinolle ja kaikille muille tilaisuuden järjestelyihin osallistuneille! Kaiken kruununa saatiin lämmin ja aurinkoinen sää.

Muistokiven paljastus ja ajatuksen taustaa

Mikko Leino, sukuseuran varapuheenjohtaja

”Sivistys alkaa siitä, että tunnemme kuuluvamme yhteen edellisten polvien kanssa. — Me tarvitsemme ulkonaisia merkkejä, jotka johdattavat mieleemme tietyt asiat. Jos pystytän tuollaisen kiven, joka on omistettu niille, jotka ovat unohdetut, niin ohikulkija ehdottomasti tulee ajatelleeksi, keitä hän on unohtanut.”

Näin Jalmari Finne kirjoitti pystyttämänsä muistokiven innoittamana. Finnen toiminta Tammelassa 1920-30 -luvuilla sekä Suomi 100 -juhlavuosi ovat innoittaneet Tammelan Buchtien sukuseuraa nyt paljastettavan muistokiven merkitsemiseen ja tämän tilaisuuden järjestämiseen.

Vietämme tänä vuonna Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa. Tänä vuonna on kulunut 25 vuotta siitä, kun Bucht/Ryhtä-suvun jäseniä kokoontui ensimmäisen kerran sukuseuratoiminnan merkeissä vuonna 1992 Lounais-Hämeen Pirtille Tammelaan. Pari vuotta myöhemmin päätettiin perustaa sukuseura, joka sittemmin rekisteröitiin. Nimeksi tuli Ryhdän Sukuseura ry. 

Aluksi jäsenistöön kuului Sakarin talon jälkeläisiä, Mikko ja Maria Ryhdän lapsenlapsia, serkkuja ja pikkuserkkuja. Myöhemmin seuraan on tullut mukaan myös muihin Bucht-suvun haaroihin kuuluvia. Kaikkien juuret tulevat Tammelaan Callion rustholliin, jonka historiallisella tonttimaalla nyt olemme paljastamassa yhteisen esi-isämme majoitusmestari Sven Buchtin muistotekstiä vanhalla Vahakivellä.

Kirjailija ja kotiseutumies Jalmari Finne vaikutti merkittävästi 1920-30 luvuilla Tammelassa virinneeseen kotiseutuhengen viljelyyn professori Esko Aaltosen ohella. Konkreettisina tuloksina ja muistoina työstä ovat Hakkapeliittapatsas Tammelan kirkolla sekä hakkapeliittojen muiston kaikkinainen elvyttäminen seudulla. 

Hakkapeliittapatsaaseen merkityt ratsumiesten tiedot, nimet, kotikylät ja -talot sekä miesten sosiaalinen asema kotiyhteisössään saatiin valtionarkistosta. Yhdeksän oli vävyjä, viisi renkejä, kolme isäntiä, poikia tai veljiä ja yksi poikapuoli. 

Halukkaille Tammelan kantataloille toimitettiin myöhemmin sukutilakunniakirjoja, joiden laatimisessa hyödynnettiin Finnen asutushistoriallista tutkimusta. Kunniakirjoja oli jaettu aiemmin jo Ruotsissa tiloille, joita sama suku oli pitänyt hallussaan vähintään 150 vuotta. Suomessa ensimmäinen jakotilaisuus oli Raumalla 1931 yli 200-vuotisille sukutiloille. Tammelan kirkossa kunniakirjoja jaettiin 80 kappaletta kesällä 1935. 

Kunniakirjahankkeen yhteydessä syntyi ajatus myös erityisen merkin hankkimisesta sukutaloille osoittamaan talon historiaa. Tämä ajatus konkretisoitui tuuliviiriksi kertomaan tietyin symbolein talon ja sen väen historiasta. 

Callion rusthollin historian perusteella laadittu sukutuuliviiri on kuvattuna seuran lipussa ja standaarissa. Viirin mukaan on myös valmistettu Bucht-suvun rintapinssi.

Lehtihaastattelussa 1936 Jalmari Finne esitti ajatuksen sukutalojen tonttimaalle hankittavasta pihakivestä. Sellainen voisi olla kookas laakea maakivi, johon syvin kirjaimin kirjoitetaan nimi ja vuosiluku, joka kertoo talon ja paikan historiasta. Tällaisia kiviä on useiden sukutalojen pihamalla. 

Ryhdän sukuseura ry on päättänyt noudattaa perinteistä ajatusta muistokivestä ja samalla kunnioittaa Suomi 100 -juhlavuotta. Callion rusthollin vanhalla tonttimaalla Kallion kylän Korkeavahassa oleva Vahakivi on merkitty tekstillä ”Suomi 100 Sven Bucht 1606”. Teksti tulee muistuttamaan suvun kantaisän Sven Buchtin saapumisesta Tammelaan tälle kalliolle. 

Seuraavaksi paljastamme Vahakiven tekstin ja laskemme kivelle havuseppeleen. Pyydän mukaan Pekka Ryhdän, Seija Juntusen  ja Harri Ojansuun. Suvi ja Ella Leino juhlistavat tilannetta soitollaan!

Kallion vaiheilta

Matti K. Hakala, sukuseuran hallituksen jäsen

Kunnioitettu vallasväki, arvoisa rahvas!

Onpa maisema muuttunut siitä, kun kolmesataa ajastaikaa sitten jätin tämän kylän taakseni. Tuolla kalliolla seisoi silloin kaksi taloa; toinen Sven Martinpojan perustama ratsutila ja toinen sen augmentti eli aputila. Augmentti oli määrätty osallistumaan ratsumiehen ylläpitokustannuksiin ratsutilan apuna.

Talojen pellot olivat tässä mäenrinteessä ja alempana aukeni laajat niittyalueet. Järvi huuhteli kallion rantoja. Se tarjosi hyvän kulkutien kesäisin veneellä ja talvella reellä Tammelan kirkolle. Ainoa tienpahanen kulki Torron suon ja Myllysuon välistä harjannetta Letkulle Härkätielle. Sitä pitkin päästiin markkinoille Hämeenlinnaan ja Turkuun.

Aikakirjat kertovat kalliolla olleen aiemmin kolmekin taloa. Kuningas Kustaa Vaasa oli 1500-luvun alkupuolella määrännyt talonpojat verollepantaviksi. Tätä varten piti jokainen talo merkittämän maakirjaan. 

Vuoden 1556 maakirjaan merkityistä kolmesta talosta kaksi yhdistyi hieman myöhemmin. Kolmas talo ei pystynyt maksamaan verojaan 1600-luvun alussa suurina nälkävuosina ja joutui kruunun haltuun. Tämän talon sai sitten hallintaansa esi-isäni, Ruotsin armeijan kortteerimestari Sven Martinpoika Bucht.

Perheen nuorimpana lapsena minun piti lähteä etsimään leipäpuuta muualta. Svenin tytär Kirsti oli naitu kuuluun Agricolan sukuun. Sitä kautta minullekin aukeni opintie. Turun Akatemiassa opiskeli silloin myös Kirstin jälkeläinen Henrik Gabriel Porthan, sittemmin kunnioitettu historian professori.

Mutta käännetäänpä ajanlaskua 250 vuotta eteenpäin. Noin viisikymmentä vuotta sitten lähdin tosiaan Kallion kylästä perheen nuorimpana lapsena opintielle, en kuitenkaan Turkuun, vaan Otaniemeen.

Lapsuudessani 1950-luvulla Kalliojärvi oli juuri kuivattu ja kanava rakennettu sen ympärille. Tuo vieressä oleva ojanpahanen oli silloin siisti joenuoma. Juuri tällä paikalla, vastarannalla tosin, opin uimaan. Ja tuolla kalliolla, jota silloin Jaakon kallioksi kutsuttiin, tuli koluttua moneen kertaan. 

Kalliolta löytyi silloin kahden talon vanhat peruskivet. Opin tietämään, että ne kuuluivat Heikkilän ja Sakarin taloille, jotka oli sittemmin rakennettu uuteen paikkaan. 

Asia ei silloin sen enempää askarruttanut, eikä tullut mieleen, että omatkin sukujuureni olivat siellä.   Tiesin toki, että Hakalan talo oli alunperin Heikkilän yhdelle pojalle annettu eläketorppa ja että äitini isä oli kotoisin Antintalosta eli Rauhalasta, sukunimeltään Ryhtä kuten kahden muun Kallion ison talon asukkaat.

Mitä oli tapahtunut tässä välillä reilun parin sadan vuoden aikana? 

Ennen 1700-lukua tiloja ei saanut jakaa, koska pelättiin jaettujen talojen veronmaksukyvyn heikentyvän. Myöskään torppia ei saanut perustaa muut kuin kartanot. Kallion  kylässä oli pitkään vain kaksi tilaa; Kallion rustholli ja augmentti. Muita nimiä taloista ei ainakaan kirkonkirjoissa käytetty.

Mutta pikkuvihan jälkeen 1700-luvun puolivälissä tilojen jako sekä torppien perustaminen sallittiin. Kallion augmenttia oli silloisen isännän Mikko Yrjönpojan mukaa ruvettu kutsumaan Mikkolaksi. Hänen jälkeensä isännäksi tuli Heikki ja myöhemmin toiselle pojalle Jaakolle annettiin osa tilasta. Näin syntyivät Heikkilän ja Jaakkolan tilat. Talojen nimille oli nyt tarve, kun niitä oli useampia. 

Heikkilästä erotettiin vielä 1700-luvun lopulla Matti Aataminpojalle osa, josta tuli Mattila. Kotitilani Hakala oli alunperin Heikkilän torppa, jonka silloisen isännän veli Joose Juhonpoika sai syytinkitorpakseen 1800-luvun lopulla. Olen tämän Joosen pojanpojan poika.

Jaakkolan tila jaettiin vielä 1920-luvulla kahtia ja toisen puoliskon nimeksi tuli Harjula. Alkuperäisestä Kallion augmentista oli siis syntynyt Heikkilän, Jaakkolan, Harjulan, Mattilan ja Hakalan talot.

Edellä oli kerrottu Kallion augmentin eli Mikkolan talon jakaantuminen. 1700-luvun lopulla myös Kallion rustholli jaettiin kolmelle pojalle; Antille, Jaakolle ja Sakarille. Kirkonkirjoissa nämä uudet rusthollin osat vain numeroitiin, eli merkittiin rustholli no. 1, 2 ja 3. Talojen väki asui edelleen samassa paikassa kalliolla. 

Vasta 1800-luvun lopulla rakennettiin Antin talolle uusi päärakennus Rauhala Jaakkolan lähelle. Sakarin talo puolestaan siirtyi vasta 1930-luvulla nykyiseen paikkaan Niemelään. Jaakontalo säilyi alkuperäisellä paikalla ja tilan nimeksi tuli Ryhtä.

Jaakontalo jakautui edelleen kahtia 1900-luvun alussa, kun uusi omistaja Aleksanteri Ryhtä jakoi osan tilasta pojalleen Juholle, joka otti nimekseen  Nurmela. Antintalosta eli Rauhalasta erotettiin vielä 1960-luvulla Sillantaka. Kallion rusthollista oli näin syntynyt myös viisi taloa; Niemelä, Rauhala, Ryhtä, Nurmela ja Sillantaka.

Kahdesta kantatalosta oli siis jakautumisten kautta muodostunut kymmenen nykyisinkin olemassa olevaa tilaa.  Tämän lisäksi kylään oli syntynyt myös lukuisia pienempiä torppia sekä erilaisten palkollisten ja  ammatinharjoittajien mäkitupia. Näistä osa on nykyään vakituisena tai vapaa-ajan asuntona.

HYVÄT KUULIJAT!

Kallion kylän kasvu voimistui 1800-luvulla, kun edellä mainittu tilojen jako ja torppien perustaminen vauhditti toimeliaisuutta. Uutta viljelymaata raivattiin ja ennen yhteisiä kruununmaita jaettiin taloille. 

Kehitys näkyy hyvin myös väestön kasvuna. Vuoden 1830 henkikirjojen mukaan kylässä oli 77 asukasta. Suuret nälkävuodet 1867-68 aiheuttivat pienen notkahduksen, mutta niiden jälkeen kasvu jatkui entistä voimakkaampana. Vuonna 1880 asukkaita oli jo 125 ja vuonna 1915 peräti 220!

Maatalouden koneellistumisen ja yhteiskunnan muutosten myötä työvoiman tarve on huomattavasti vähentynyt. Kallion väkiluku onkin nykyään samaa tasoa kuin 200 vuotta sitten, siis vain osa huippuvuosista. Kylä on kuitenkin säilynyt vireänä ja yhtenäisenä kauniina maaseutuympäristönä. Se houkuttelee nykyään myös vapaa-ajan asukkaita ja uudentyyppisiä ammatinharjoittajia. 

Monesti houkuttelevuutta ja yhteenkuuluvaisuutta edistävänä tekijänä ovat yhteiset sukujuuret. Itsekin olen isän puolelta suoraan Mikko Yrjönpojan sukua Kallion augmentista. Lisäksi olen Sven Buchtin sukua sekä isoisän isän äidin Justiina Sakarintyttären ja äidin isoisän Antti Antinpojan kautta. Juureni ovat siis tukevasti tämän paikan kallioperässä!

Tässä Kallion kylän tunnettu historia pikakelauksena. Toisaalta tuntuu, että kylä on saanut elää hieman syrjässä omassa rauhassaan. Toisaalta kulloisenkin valtiovallan toimenpiteiden ja yhteiskunnan muutosten vaikutukset näkyvät selvästi myös kylän mielenkiintoisissa kehitysvaiheissa.

Kiitos!

Juuret ja siivet / puherunko

Anitta Hietaniemi, Tammelan kunnan hallintojohtaja

Tervehdykset

  • Tammelan kunnan ja omasta puolesta tervehdys merkittävää kotiseututyötä tekevälle sukuseuralle!

Sven Bucht

  • mitä mahtoi ajatella vuonna 1606 lunastaessaan Ryhdän tilan Tammelasta Kallion kylästä
  • majoitusmestari, koulutettu, osaava, hoiti komppanian hallinnon ja huollon
  • Härkätie Turun ja Hämeenlinnan välillä, pääväylä, tuli tutuksi Svenille virka-asioissa, perhe pois kaupungista Turusta kasvamaan maaseudulle >verovapaus ratsutilalle, sijainti, viranhoitomahdollisuudet, turvallisuus, hedelmällisyys, metsästysmaat, turkikset
  • arvasiko antavansa tuhansille jälkeläisilleen juuret ja siivet

Narraatio, elämämme tarinoita, tarinan voima, perinteet

  • Sven Buchtin ”löytyminen”
  • suusta suuhun kerrottu tarina kantaa pitkälle, ennen kerrottiin: Kostian virran taistelun rantaniityt ja –pellot 1713, 1817, 2009. Svenistä ei suullista perinnettä, ainoastaan arkistolähteet, sukututkimus.
  • sukututkimuksen helppous: netti, kirkkoherranvirastot, maakunta-arkistot ym (kirkonkirjat, henkikirjat, veroluettelo, tuomiokirjat, perukirjat, sotilasrullat) 

Suvun merkitys

  • keski-iässä, juurilta noustu, siivet jo kasvaneet ja kokeiltu, juurille jälleen palataan

1. Juuret

  • oman identiteetin täydentäminen, kuka olen, mistä tulen, mistä olen kotoisin, miksi olen sellainen kuin olen, mitä tarinoita kannan
  • luo odottamattomia yhteyksiä paikkoihin, ihmisiin ja historian tapahtumiin. Yhteinen arvopohja. Koko Hauho sukua. Autoajelut isän kanssa. Koko maa eri vinkkelistä. Kirja Vereen kirjoitettu, Edward Ball. 
  • Minulla juuret myös Tammelassa: Thomas Laurentii Tammelensis (nimi opinnoissa sen mukaan, mistä kotoisin, Sven Buchtin aikalainen). Lapset vahvasti tammelalaisilla juurilla ja sukua myös Ryhdälle: Anna Heikintytär Nopola Teurolta avioitui 1754 Jaakko Sakarinpoika Ryhdän kanssa. Haudankorva, Kuusto, Porras.
  • historia tutuksi
  • kulttuuri ja sosiaalihistoria: noitavainot Urbanus Eskola, kehruuhuone, ruotuväkilaitos, verotus, vaivaishoito, taitelijasuku
  • paikallishistoriat
  • voimavaroja elämään
  • tiede: DNA-tutkimus, sairaudet: Viitasaaren suku 1600-luvun mutaatio

2. Siivet, mitä tarkoittaa

  • uskallus, rohkeus, yliopisto Erich Herkepaeus, Wittenberg, Rostock
  • historiallinen ajanjakso määrittää elämän kulun
  • tuki, yhteydentunne, verkostot
  • elämän tarkoitus, harmit, onnettomuudet. Maria Juhontytär 14 lasta, joista Anders kuoli 19 v. muut vauvoina, Rhesus-tekijä?
  • siipien kasvattaminen uusille sukupolville 

Loppusanat

Onnellinen se, joka saa asua juurillaan koko elämänsä, mutta ymmärtääkö sitä, jos ei ole asunut muualla ja kokeillut siipiään.

  • Sven Bucht lensi siivillään, juurtui ja antoi juuret ja uuden maaperän jälkeläisilleen
  • luottamus siihen, että elämä kantaa

Diane Ackeman: On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapselleen: juuret ja siivet.

 

Forssan Lehden juttu 4.9.2017