Suo, kuokka ja Jussi …
Sanonnassa kiteytyy perinteinen asenne: suo on ehtymätön luonnonvara ja odottaa vain hyödyntämistä. Mutta Torronsuo olikin kovempi haaste; siihen eivät purreet Kustaa III:n uskollisen palvelijan paroni Hastferin 50 ”Jussia” 250 vuotta sitten. Eivätkä myöhemmätkään kuokkijat saaneet aikaiseksi kuin pintaraapaisuja. Niinpä kesyttämätön suo ymmärrettiin vihdoin luonnon omaksi kruununjalokiveksi ja julistettiin arvostetuksi kansallispuistoksi. Pitkään taipaleeseen mahtui monia käänteitä, joissa mukana olivat paroni Hastferin lisäksi Jokioisten kartanon omistaja E. G. Willebrand, Forssan puuvillatehtailija A. W. Wahren, Tammelan kunta, Suomen valtio ja monet muut.
Kuvan yläosassa Torronsuo Kuninkaan kartastossa n. 1783 ja alaosassa tuore ilmakuva samasta alueesta. Aika hyvin näyttää suo pitäneen pintansa, mutta pari järveä on onnistuttu kuivattamaan. [Ilmakuva Maanmittauslaitoksen Karttapaikka]
Lue koko 11-sivuinen monipolvinen historiikki jäsensivuiltamme:
