Sakari Sakarinpoika Bucht (1701–1773) oli kolmas perättäinen Sakari Kallion rusthollin isäntänä. Hän oli Sven Buchtin pojan Sakarin pojanpoika ja toimi isäntänä vuosina 1739–1769. Hyvissä ajoin ennen kuolemaansa hän siirsi isännyyden vanhimmalle pojalleen Jaakko Sakarinpojalle 11.5.1769 toimitetussa perinnönjaossa.

Hallitun perinnönjaon, eli käytännössä sukupolvenvaihdoksen, merkitys käy selvästi ilmi, kun seuraava isäntä Jaakko Sakarinpoika kuoli ilmeisen ennenaikaisesti 1792. Isännyyttä ei ollut ehditty siirtää seuraavalle sukupolvelle, jolloin perinnönjaossa 1793 perilliset eivät päässeet sopuun tilan omistuksesta. Kolme Jaakon poikaa käräjöivät omistuksesta vuosia, kunnes laamannioikeus päätti 1798 jakaa rusthollin kolmeen osaan, yksi osa kullekin veljekselle. Näin syntyivät Antintalo, Jaakontalo ja Sakarintalo, jotka kaikki säilyttivät rusthollin statuksen.

Perinnönjakokirjasta löytyy omaisuustietojen lisäksi usein myös hyödyllistä lisätietoa sukulaisuussuhteista. Niin tässäkin tapauksessa, kuten seuraavasta huomataan. Lisäksi asiakirjasta löytyy myös yllättäen viittaus Portaan kylän paloon vuonna 1766.

Sakari Sakarinpojan perinnönjakokirjan oleellisin sisältö

Sakari Sakarinpojan perinnönjaossa 11.5.1769 oli läsnä kaikki elossa olevat perilliset tai heidän edustajansa. Poikia oli Jaakon lisäksi elossa Sakari (Zachris) Tammelander, joka toimi Turussa naistenräätälinä. Tyttäriä oli elossa kolme: Anna, Liisa (Lisa) ja Katariina (Catharina). Lisäksi paikalla oli jo kuolleen tyttären Riitan (Brita) lasten edustajana varakihlakunnankirjuri Eric Hemming Juselius, joka myöhemmin toimi Tammelan nimismiehenä.

Koko rusthollin arvoksi arvioitiin 4000 kuparitaalaria. Vanha isänpari halusi luovuttaa tilan Jaakko Sakarinpojalle, koska hän oli jo usean vuoden hoitanut tilaa ja huolehtinut vanhemmistaan. Lisäksi Jaakon piti huolehtia heidän syytingistään kuolemaan asti sekä saattaa heidät kunniallisesti hautaan. Muut perilliset suostuivat tähän ja tyytyivät siihen, että Jaakko maksaa toiselle pojalle Sakarille 200 taalaria ja tyttärille 100 taalaria. Lisäksi tytär Riitan lasten edustaja vaati lapsille yhteensä 500 taalaria.

Myös kaikki vähäinen irtain omaisuus annettiin Jaakolle sitten kun tämä oli luovuttanut veljelleen Sakarille yhden lehmän, koska tämä oli saanut vähemmän ennakkoperintöä kuin muut lapset aiemmin. Jaakon tuli vastata lisäksi vanhan isännän veloista, jotka tekivät yhteensä 553 taalaria 24 äyriä. Velkojen joukossa oli mm.  maksamatta jäänyt paloapu Portaan kylälle. Tämä tieto tarkoittaa, että Portaan kylä oli palanut myös 1700-luvulla, vahvistamattomien tietojen mukaan vuonna 1766. Tunnetumpi on vuonna 1822 sattunut Portaan palo.

Tähän kaiken Jaakko Sakarinpoika ilmoitti tyytyvänsä ja sitoutui täyttämään kaikilta osin sen, mitä hänen sisaruksensa ja vanhempansa olivat hänelle asettaneet, ja sitoutui myös maksamaan pitäjän köyhille kuusi taalaria kuparirahassa. Näin sovittiin ja luvattiin kuten säädetty on.

Alkuperäinen ruotsinkielinen käräjäpöytäkirja puhtaaksikirjoitettuna löytyy täältä: Zacharias Buchts arfskiftesinstrument 11.5.1769

Ja sen suomenkielinen käännös täältä: Zacharias Buchtin perinnönjakokirja 11.5.1769

Seija Juntunen on ystävällisesti auttanut alkuperäisen pöytäkirja tulkinnassa ja ChatGPT puolestaan sen suomennoksessa.

Sakari Sakarinpoika Buchtin jälkeläisistä

Sakari Sakarinpojalle ja hänen vaimolleen Riitta Martintytär Lukumiehelle syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta, joista kaksi eli Juho ja Kirsti kuolivat pienenä. Kuusi muuta on mainittu perintökirjassa.

Vanhin tytär Anna (1725–1797) meni naimisiin 1749 Lunttilan kylän talollisen Jaakko Matinpoika Houkan kanssa. Heidän jälkeläisiään on Forssan seudulla paljon, mm. Kydön Hannulat ja Ypäjän Mäkilät.

Tytär Riitta (n. 1729–1768) asui Turussa ja esiintyi siellä nimellä Kullberg. Ilmeisesti Riitan oli houkutellut Turkuun äitinsä veli räätälimestari Mårten Kullberg, joka oli siis kotoisin Someron Lukumieheltä. Riitta vihittiin 1748 naistenräätälimestari Henrik Wallinin kanssa ja he saivat yhden tyttären. Henrikin kuoltua Riitta meni uusiin naimisiin 1751 naistenräätälimestari Johan Morbergin kanssa. He saivat ilmeisesti kahdeksan lasta, joista nuorin syntyi kuolleena. Riitta itse kuoli myös tähän synnytykseen 38-vuotiaana. Muut lapset, kolme poikaa ja neljä tytärtä olivat elossa ainakin perintökirjan laatimisaikana. Riitasta ja hänen perheestään on Seija Juntunen julkaissut tarkemman kertomuksen Buchtilaiset räätälit Turussa 1700-luvulla sukulehtemme Callion Kaiun numerossa 8, 2019.

Poika Jaakko (1729–1792) toimi Kallion rusthollin isäntänä kuolemaansa saakka. Hänet vihittiin 1754 Teuron Nopolan Anna Heikintyttären kanssa. Heidän jälkeläisiään ovat paitsi Kallion buchtilaiset myös lukematon joukko lähiseutujen ihmisiä. Itsekin olen Jaakon jälkeläisiä sekä isäni että äitini kautta.

Tytär Liisa (1731–1810) avioitui 1750 Riihivalkaman Anttilan isännän Jaakko Juhonpojan kanssa. He saivat yhdeksän lasta, joista kolme kuoli pienenä. Sukua löytyy lähes kaikista Riihivalkaman taloista ja tietysti runsaasti muualta.

Tytär Katariina (1735–1813) vihittiin 1761 Linikkalan Nikkilän isännän Joose Jaakonpojan kanssa. He saivat yhteensä kuusi lasta. Ja jälkeläisiä löytyy paljon lähiseudulta ja kauempaakin.

Poika Sakari Tamlander (1737–1794) seurasi ilmeisesti sisarensa Riitan jälkiä Turkuun ja kouluttautui siellä naistenräätälimestariksi. Hän otti käyttöön kotipaikkaansa viittaavan nimen Tamlander ja avioitui 1764 Anna Morbergin kanssa.  He saivat ainakin kolme lasta, joista kaksi kuoli pienenä. Poika Zachris (1771–1828) opiskeli papiksi ja toimi sittemmin Akaan kirkkoherrana. Hänen jälkeläisissään on useita tunnettuja sukuja, mm. Björnberg, Fazer, Forsman, Honkajuuri, Roschier, Scheinin jne.

Poika Juho (1739–1741) kuoli alle kaksivuotiaana.

Nuorin tytär Kirsti (1740–1741) kuoli alle vuoden ikäisenä.